lauantai 28. syyskuuta 2013

26. Nikolai Gogol: Kuolleet sielut

No niin, nyt lukupiirissämme oli vuorossa jo kauan odotettu ja uumoiltu Nikolai Gogolin Kuolleet sielut (1842, lukemani painos oli vuodelta 2008), enkä nyt tiedä, mitä tästä sitten pitäisi sanoa. Aluksi kirja tuntui helppolukuiselta ja lähes huokaisin helpotuksesta. Mutta sitten se osoittautui tylsäksi, joten lukemisessa kesti ja kesti ja kesti. Minua häiritsi myös tavattomasti aivan luvattoman huono suomennos, joka vilisi kirjoitusvirheitä. Koska virheet toistuivat loogisina kautta kirjan, lienee kyseessä suomentajan tietoinen valinta, mutta valitettavasti nyt ei lukijalle selvinnyt, miksi tällainen ratkaisu. Mihin sillä pyrittiin? Miten asiat on alkuperäisteoksessa ilmaistu?

Kaikessa pyhässä yksinkertaisuudessaan kirjan juoni kuuluu näin:
Miellyttävä nuorimies, Tshitshikov, saapuu pikkukaupunkiin ja haluaa tutustua kaupungin tärkeisiin ihmisiin. Lopulta hän lähtee kiertelemään venäläistä maaseutua. Hän haluaa jostakin syystä ostaa "kuolleita sieluja", eli kuolleita maaorjia, jotka vielä henkikirjojen mukaan ovat elossa. Maanomistaja joutuu maksamaan näistä orjista yhä veroja, joten sieluja luullaan myytävän mieluusti. Se ei oikeastaan selviä, miksi Tshitshikov niitä niin hanakasti haluaa ostaa. Ja mitään tämän erikoisempaa kirjassa ei sitten tapahdukaan.

Kirjan rikkautena lienee pidetty sen henkilögalleriaa ja maaseudun kuvausta, jotka oikeastaan ovatkin ihan onnistuneita. En kuitenkaan kykene toteamaan kirjasta oikein mitään muuta. Tulipa luettua, nyt toivottavasti hieman inspiroivampien kirjojen pariin.

Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
Kustantaja: Klassikko Kipinä - BTJ-kustannus
Suomennos: Samuli S.
Sivuja: 394

tiistai 10. syyskuuta 2013

25. Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi

Kyllä ei hyvin mene. Hävettää, miten vähän olenkaan lukenut, juuri sinä vuonna, kun päätin kirjablogin perustaa. Mutta tästä on suunta vain ylöspäin, eikö niin? Yhtenä syynä tälle vähäiselle lukemiselle on se, että en meinannut millään saada luettua loppuun Nälkäpelin kolmatta ja viimeistä osaa. Tökki niin maan perhanasti. Ja päätin, että muuhun en koske ennen kuin tämä on taputeltu. Huh, nyt se on valmis.

Minua jotenkin jopa hämmentää, miksi Matkijanärhi (2010) tuotti minulle niin suuria vaikeuksia. Odotukset olivat korkealla kahden ekan osan jälkeen, varsinkin, kun myös muualla tätä kolmatta osaa oli suitsutettu. Ehkä siksi tämä olikin pettymys, kun se ei omalta kohdaltani täyttänyt sille asetettuja odotuksia. Ekat osat olivat toimintaa, tämä oli enimmäkseen politikointia ja odottelua sille, mitä tuleman pitää.

Lähtökohta Matkijanärhessä siis on se, että Katnissin koti, vyöhyke 12, on tuhottu. Katniss, hänen perheensä ja Gale ovat onnekkaiden joukossa selviytyneet vyöhykkeelle 13, jossa kuohuu kapinan ainekset. Ja Katnissista ollaan tekemässä kapinan keulakuvaa, matkijanärheä. Ja sitten minun osaltani seuraa vaan satoja sivuja valmisteluja kapinaa varten. Lopulta alkaa tapahtua, mutta tapahtumat ovat enemmän jo jostain tieteiskirjasta, jotka eivät itseäni kiinnosta. Ihan lopussa havahduin pohtimaan tarkemmin kirjan syvempiä merkityksiä, ja niistä voisikin löytyä ainekset johonkin suurempaan, jos niihin vielä jaksaisi palata. Kiinnostavaa pohdintaa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, kuka käskee ja ketä. Loppuratkaisua en tietenkään paljasta, mutta sekin oli minusta aivan tosi plaah. Anteeksi kaikki Nälkäpeli-fanit, minuun ei vain kolahtanut.

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi
Kustantaja: WSOY
Kansi: Maarit Norvanto
Suomennos: Helene Bützow
Sivuja:  351

Ps. Enpä tiedä, koska 350 sivun lukeminen olisi kestänyt näin luvattoman kauan! Nyt kohti uusia (toivottavasti parempia) lukukokemuksia!