lauantai 22. marraskuuta 2014

Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani

39. Olen pari kertaa katsonut, tai siis aloittanut katsomaan, Pussikaljaelokuvaa, mutta kertaakaan en ole päässyt loppuun. Tällä kerralla päätin tarttua itse kirjaan Pussikaljaromaani (2004). Olin vähän yllättynyt, että kirja on "jo" kymmenen vuoden takaa. Jotenkin se tuntui ajattomalta ja siltä, että päähenkilöt Lihi, Marsalkka ja Henninen saattaisivat yhä tallata Kallion katuja.

Kyseessä on niin sanottu yhdenpäivänromaani: tarina seuraa trion päivää aamusta oikeastaan aamuyöhön. Tajutessani, että kirja kattaa vain yhden päivän, ihmettelin, miten siitä on saatu riittävästi kerrottavaa ilman, että tarina kävisi tylsäksi. Mutta niin vain Rimminen on onnistunut. Kirja on paikoin melkoistakin ajatuksenvirtaa, eikä varsinaista juonta voi erotella.

Lihi, Henninen ja Marsalkka aloittavat kaljoittelun jo aamusta ja heidän tavoitteenaan on koko päivän päästä pelaamaan noppaa. Mutta sitten siihen väliin tulee vähän kaikkea. Pojat elävät nuoruutensa jatkoaikaa ja lähentelevät ilmeisesti kolmeakymppiä. He ovat jotenkin hellyttäviä tyhjäntoimittajia, joille ei työ maita, vaikka tarvittaisiinkin rahaa kaljaan ja tupakkaan.

Kolmikko pyörii ympäri Kalliota ja yrittääpä tehdä retken ihan keskustaankin. He käyvät kioskilla, puistossa, kapakassa... Ja tapaavat kuljeskellessaan erilaisia ihmiskohtaloita.

Kirjan vahvuus on ehdottomasti sen kielessä. Rimminen kirjoittaa älyttömän kiehtovasti! Vaikka hän kuvaa tyhjäntoimittajia, kirja vilisee niin vanhahtavia sanoja kuin sivistyssanojakin. Toisaalta niin dialogi kuin kerrontakin on elävää ja juuri poikien suuhun sopivaa. En olisi arvannut, että erilaisia kielellisiä seikkoja voi sekoittaa näin toimivasti. Ehdottomasti oli taas lukemisen arvoinen kirja!

Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani 
Kustantaja: Teos
Sivuja: 328

tiistai 18. marraskuuta 2014

Max Manner: Bandiitti

38. Jos ei Luolamadonna oikein sytyttänyt, Max Mannerin uutukainen Bandiitti (2014) tempaisi mukaansa oikeastaan ensi metreiltä asti. Ensinnäkin tykkään, kun kirja sijoittuu Turkuun: on niin kiva nähdä mielessään kadut ja kulmat, joilla kuljetaan. Toisekseen Manner kirjoittaa mukaansa tempaavasti ja koukuttavasti.

Tällä kerralla alkaa tapahtua kesken joulurauhanjulistuksen: tuomiokirkosta ammutaan kaksi laukausta, jotka surmaavat apulaiskaupunginjohtajan kesken joulurauhanjulistuksen. Ja kaikki tämä satojen tuhansien tv:n katsojien silmien edessä. Livenä tilannetta on todistamassa jo aiemmistakin osista tuttu Stein Storesen. Ja kuinka ollakaan, Storesen päätyy mukaan tutkintaan.

Käy ilmi, että Suomeen on rantautumassa pahamaineinen moottoripyöräjengi, Desperados. Heillä myös näyttäisi olevan näppinsä pelissä jouluisen murhenäytelmän kanssa. Eikä siinä sitten auta: Storesen soluttautuu mukaan jengiin tutkinnan nimissä.

Pakkaa sekoittavat myös vanhat tutut Anna Mäki ja Meeri Tarvainen. Oikeastaan Tarvaisesta en muista aiemmista kirjoista paljoakaan, mutta taisi hän mukana olla viimeksikin? Osa juonen käänteistä jää vähän irrallisiksi. Samaten aika kuluu eteenpäin melkoista vauhtia.

En tiedä, onko syynä kenties huono kustannustoimitus, mutta joitakin harmittavia kirjoitusvirheitä kirjassa oli. Minut sai näkemään punaista mm. kirjoitusmuodot agressiivinen ja ylä-aste. Hei nyt ihan oikeasti! Samaten paikannimissä olisi tarkennettavaa: olisiko Turun Ylä-Maariassa sijaitseva katu kuitenkin Mittumaarintie (Minttumaarintien sijaan)? En ole myöskään vakuuttunut, että Turun tuomiokirkko olisi tyhjillään joulurauhanjulistuksen aikana... Mutta ei nyt ehkä takerruta näihin sinänsä pieniin seikkoihin. Lukukokemus oli hyvinkin kelvollinen kaikesta huolimatta ja jätti odottamaan jo seuraavaa Manneria.

Max Manner: Bandiitti (2014)
Kustantaja: Crime Time
Sivuja: 333

lauantai 15. marraskuuta 2014

Aki Raatikainen: Luolamadonna

37. Nappasin tällä kerralla kirjaston vinkkihyllystä mukaani Aki Raatikaisen teoksen Luolamadonna (2014). Sen kansi näytti kauempaa katsottuna hyvältä, mutta tarkemmin tarkasteltuna en pitänyt kannesta: sen hahmot näyttivät liian parodioiduilta uskottavan sijaan. Mutta ei ole kirjaa kansiin katsominen, eihän.

Kyseessä on siis 1600-luvun Hollantiin ja muuallekin Eurooppaan sijoittuva historiallinen romaani. Taisin lähteä lukemaan kirjaa liian huolimattomasti ja laiskasti, enkä ehkä keskittynyt tarpeeksi hahmoihin. Luin ehkä laiskasti myös siksi, etten ollut varma, haluanko lukea kirjaa kuitenkaan loppuun. Sen verran se vei mukanaan, että äkkiä olinkin kirjan puolivälissä ja aloin vasta tarkemmin hahmottaa tapahtumia.

Kirjassa päähenkilönä on suomalaissyntyinen Axel Tystlåten, joka nyt käy kauppaa Amsterdamista käsin. Muita päähenkilöitä ovat hänen mykkä vaimonsa sekä lapsensa, biologinen poika Johan, ottopoika Dirk ja tytär Andrietha. Toisaalta kirjassa sivutaan myös Ranskaa ja sen nuorta hallitsijaa, Ludvig XIV:tä. Sitten mennäänkin pitkin Eurooppaa ja jahdataan kaapattua tytärtä, sen jälkeen selvitellään salaliittoja... Jos nyt kärryille pääsin. Ei jääne epäselväksi, että kirja ei oikein tehnyt vaikutusta.

Kirjassa oli myös käytetty jonkin verran italiaa dialogissa. On ihan ok, jos on muutamia yksittäisiä toteamuksia, jotka parhaassa tapauksessa ovan niin selviä, että ne pystyy ymmärtämään, vaikka ei kieltä osaisikaan, tai jos ne on jotenkin selitetty tai suomennettu. Nyt näin ei ollut.

Jos hyviä puolia etsii, oli kirjan kerronta kaunista. Tykkäsin siis kirjan kielestä kovasti. Kirja oli myös melko helppo- ja nopealukuinen, vaikka siitä ei sen enempää sanottavaa jäänytkään. Tulipahan koettua.

Aki Raatikainen: Luolamadonna (2014)
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 283