tiistai 29. joulukuuta 2015

Nadja Sumanen: Rambo

50. Tavoite saavutettu, jesss! 50 luettua kirjaa on aika hyvin. En tiedä, olenko koskaan ennen tällaiseen yltänyt. Yllättävää kyllä. Aiemmista vuosista tosin mitään listoja saati dokumentteja ei ole, joten vaikea näin jälkikäteen on arvioida. Ellen olisi tupeksinut kesällä yhden ja syksyllä toisen kirjan kanssa, voisi luku olla vielä kovempi. Ehkä ensi vuonna...

Jaa niin, se 50. lukemani kirja oli Junior Finlandia -voittaja, Nadja Sumasen Rambo (2015). Oi oi, mikä kirja! Jos edellinen nuortenkirja jätti vähän kylmäksi, tämä puolestaan ylitti odotukset mennen tullen. En siis etukäteen odottanut tältä tarinalta niin paljoa. Joku erityispoika, joka elää köyhyydessä ja syrjäytyneenä, mahtaa olla surkea tarina. Ja mitä vielä!

Kirjan päähenkilö siis on, yllättäen, poika nimeltä Rambo. Hän olisi mieluummin ihan perusjamppa nimeltään Joni, mutta minkäs teet. Jo varhain Rambo on ymmärtänyt olleensa ei-toivottu: isästä ei ole tietoa ja äiti masentui synnytyksen jälkeen. Koskaan ei tiedä, onko kotona ruokaa tai samaa paria olevia sukkia, Rambolla on kai jonkin sortin käyttäytymisongelma, ainakin ollut, minkä takia häntä on koko pienen ikänsä käytetty terapiassa. Hänet on integroitu tavalliselle luokalle, jossa oletusarvoista on, että Rambo käyttäytyy jotenkin oudosti, hankalasti, poikkeavasti. Rambon elämän lähtökohdat eivät siis ole hääppöiset.

Kirja alkaa, kun koulut loppuvat. Edessä olisi vapaus, mutta se ei Ramboa houkuta: pelkkää tyhjää, niin sisäisesti kuin jääkaapin kannaltakin. Koulussa sentään sai ruokaa.

Kaikki kuitenkin muuttaa suuntaansa, kun Rambo raijataan hänen äitinsä miesystävän, Riston, perheen kesämökille. Rambon arkeen tulee rytmi: aamupala, lounas, kauppareissu, kalareissu, sauna, illallinen. Annikki ja Erkki ottavat Rambon vastaan ja ruokkivat tätä ja ovat hyväntahtoisia. Kyllähän Rambo vähän törttöileekin, mutta sehän kuuluu asiaan.

Mökille saapuu myös Liina, Riston sisaren tytär. Tyttö on nokkava pissis, joka sanoo pahasti Rambolle kerran jos toisenkin. Nuoret kuitenkin asiaankuuluvasti lähentyvät kesän aikana. Liina tulee tyystin erilaisista oloista kuin Rambo, ja tuntuu, että Liinalla on kaikkea. Paitsi ehkä se kaikkein oleellisin, nimittäin vanhempien läsnäolo. Liina paljastaa olevansa kateellinen Rambolle, sillä Rambon äiti sentään pitää sen, mitä joskus sattuu lupaamaan, toisin kuin Liinan vanhemmat.

Kirja antoi kyllä paljon ajattelemisen aihetta ja tarjosi hyviä näkökulmia nuorten elämään. Lisäksi Rambo oli aivan ihastuttava tyyppi! Ihan kertakaikkiaan! Muutkin hahmot olivat onnistuneita mielestäni. Kaikkein eniten kuitenkin nautin kirjan kielestä.

Huikkasin käyväni aamu-uinnilla Annikille, joka nyppi pelargonia-amppeleistaan kuihtuneita kukintoja. Betoniportaiden kaiteen ruosteentuoksu viilsi sisimpääni. (s. 197)

En tiedä, miksi juuri tuo kohta niin jäi mieleeni. Mutta miettikää nyt, kuka voi keksiä kirjoittaa noin betoniportaiden kaiteesta?!

Vau.

Toivottavasti myös kohderyhmä pitää lukemastaan.

Nadja Sumanen: Rambo (2015)
Kustantaja: Otava
Sivuja: 238

maanantai 28. joulukuuta 2015

Jay Asher: 13 syytä

49. Nyt osui käteeni nuortenkirja, hyvin vaikuttava sellainen. Olin kuulemassa nuorille tarkoitettua kirjavinkkausta kirjastossa ja kiinnostuin aivan valtavasti Jay Asherin kirjasta 13 syytä (2014).

Kirjan päähenkilö on Clay Jensen, joka saa postia menneisyydestä: itsensä tappanut luokkatoveri Hannah puhuu seitsemällä C-kasetilla 13 ihmisestä. Ihmisistä, jotka ovat jotenkin vaikuttaneet Hannahiin ja siihen, millaiseen ratkaisuun hän elämässään päätyy. Kasetit kulkevat henkilöltä toiselle. Kuulija, tässä tapauksessa Clay, jää koukkuun, eikä voi jättää kasettien kuuntelemista kesken. Koska hänen nimensä tulisi esille? Ja varsinkin miksi? Clay ei meinaa tajuta, mitä hän on tehnyt päätyäkseen kasetille. Clayhan on ollut kiinnostunut Hannahista ja kerran bileissä tätä suudellutkin.

Tarina kuroutuu auki vähä vähältä. Avainasemassa on tosiaan kysymys: miksi minä? Ja ajatus siitä, miten itselle ja itsestä pieniltä tuntuvat asiat voivat jollekin toiselle tarkoittaa jotain ihan muuta, jotain paljon enemmän (tai vähemmän).

Mielestäni kirjan idea on nerokas. Siis se, miten joku kuollut puhuu jälkeensä jääneille ja kertoo ajatuksistaan. Kuitenkaan juoni ei ihan täysin tempaissut minua mukaansa, kuten ennalta olin ajatellut. Enhän toki kuulu kirjan kohderyhmäänkään, joten ehkä tarkastelen asioita eri kantilta. En silti voinut olla miettimättä kirjan rakennetta. Hannahin puhe on merkitty kursiivilla, Jayn ajatukset normaalilla tekstillä, ja nämä eri tyypit limittyvät tiiviisti. Ei siis ole tehty (tavallaan hyvä ettei) mitään suurempaa eroa sille, kuka puhuu tai kuka ajattelee. Mietin silti, että ymmärtääkö kirjaa lukeva nuori tarpeeksi selkeästi, kumman ajatuksista milloinkin on kyse. No, ehkä tämä menee turhaksi hiustenhalkomiseksi.

Toivottavasti kirjan sanoma ainakin tavoittaisi kohdeyleisönsä! Loppuun oli vielä liitetty tietoisku esim. MLL:n toiminnasta ja auttavasta puhelimesta.

Jay Asher: 13 syytä (2014)
Alkuperäisteos: 13 reasons why (2007)
Kustantaja: Otava
Suomentanut: Annika Eräpuro
Sivuja: 249
 

torstai 17. joulukuuta 2015

Harri Winter: Hyvät pahat pojat

48. Jaksaa jaksaa! 50 luettua kirjaa on yhä saavutettavissa! Syksyn kiireet ja ahdistus alkavat helpottaa ja lukeminen maistuu taas. Nyt tuli taputeltua valmiiksi sattumalta käsiin osunut turkulaisen Harri Winterin esikoisteos Hyvät pahat pojat (2014). Kirja sijoittui valitettavan vähän Turkuun, mutta sitäkin enemmän Ahvenanmaalle ja vähän Helsinkiin.

Kirjan tapahtumat ajoittuvat vuoteen 1995, Estonian onnettomuuden jälkimaininkeihin. Tapahtumat käynnistyvät tammikuussa, kun varustamo Östersjö Linen hallitus on kokoontunut vuoden ensimmäiseen kokoukseensa. Kokous keskeytyy, kun saapuu tieto, että varustamon laivalla, Afroditella, on tehty pommiuhkaus. Pommit räjähtäisivät parin tunnin sisällä, ellei varustamo maksaisi pyydettyjä lunnaita.

Käy ilmi, että pommiuhkauksen takana on järjestö nimeltä More Justice. Mitä he oikeastaan haluavat, miksi Östersjö Line, keitä he ylipäätään ovat? Näihin kysymyksiin aletaan etsiä vastauksia. Hallituksen jäärien lisäksi juttuun tarttuvat turvallisuuspäällikkö Saastamoinen ja talousjohtaja Nykvist. Miesvaltaista pakkaa sekoittaa hemaiseva tiedotuspäällikkö Susanna Viirilä-Lax. Pakko myöntää, että kesti hetken päästä perille, kuka hahmoista nyt oli kukakin.

More Justicen jäljille ei meinata päästä, sen sijaan More Justice jaka oman käden oikeuttaan suuntaan jos toiseenkin. Tapahtumat ja varsinkin henkilöt limittyvät ovelasti toisiinsa.

Pidin kirjasta melko paljon! Miinuksena on pakko sanoa itseäni ärsyttäneet todella pienet seikat: Gucci oli Cucci ja ilmeisesti Filippa K oli Philippa Koo, lisäksi pari muuta yhtä pientä lipsahdusta oikeinkirjoituksessa. Muuten teksti oli ihan sujuvaa, paikoittain jopa viihdyttävän vetävää. Juoni oli punottu hienosti. Ei ollenkaan huono esitys esikoisteokseksi!

Harri Winter: Hyvät pahat pojat (2014)
Kustantaja: MurhaMylly
Sivuja: 303