keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Esa-Pekka Kanniainen: Pimeä korpi

11. Oi voi voi voi... Kyllä nyt menee heikosti. Mutta sanottakoon, että taas on "vähän" muuta tässä työnalla. Mutta ehkä tämä tästä. Pari muutakin kirjaa on kyllä luettuna, mutta aloitetaan nyt tästä. Nimittäin uudesta tuttavuudesta: Esa-Pekka Kanniaisen esikoisteoksesta Pimeä korpi (2011). Kirjan pitäisi olla alku trilogialle, mutta eipä ole jatkoa näkynyt.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Turkuun ja lähialueille, mikä on minusta aina plussaa. Päähenkilönä on Anna Kariluoto, itsensä kanssa kamppaileva poliisi, joka on hiljattain siirtynyt pääkaupunkiseudulta Turkuun. Häntä vaivaa moni asia: menee huonosti niin töissä kuin vapaallakin, lisäksi myös menneisyydessä on mustia kohtia. Annaa vaivaa työuupumus, ja hän lääkitsee itseään alkoholilla. Myös perhekuviot ovat vähän hankalat...

Ja kaikkien henkilökohtaisten kamppailuidensa lisäksi Annan pitäisi pystyä tutkimaan mitä haastavinta tapausta. Koulupoika on löydetty surmattuna vanhalta uhrikiveltä. Kaikki viittaavat johonkin saatanalliseen rituaaliin. Tutkinnan tuoksinassa käy ilmi, että pojalla ei ole oikein ollut ystäviä, paitsi ihan viime aikoina, kun hän on ujuttautunut kovisten porukoihin.

Samoihin aikoihin kaupungissa ja ympäröivissä metsissä liikkuu maastopukuun tai tummiin vaatteisiin pukeutunut mies, joka tuo tullessaan kuolemaa. Kuka tuo mies on, ja ennen kaikkea kuinka hän valitsee uhrinsa? Ja kuten arvata saattaa, kaikki limittyvät yhteen. Lukijalle paljastetaan miehen henkilöllisyys ja pikkuhiljaa taustojakin jo ennen kuin kirjan poliisit saavat asian selville. Loppuhuipennus on silti henkeäsalpaava.

Jään todellakin odottamaan jatko-osaa!

Esa-Pekka Kanniainen: Pimeä korpi (2011)
Kustantaja: Karisto
Sivuja: 286