tiistai 31. toukokuuta 2016

Tiina Lehtineva: Hero

14. "Tässä kirjassa tapellaan, karataan sairaalasta, valehdellaan, puukotetaan jengipomoa, piilotellaan sängyn alla, diilataan huumeita, piikitetään heroiinia, kuollaan, eletään, ratsastetaan, itketään, rakastutaan ja tuijotetaan aseen piippuun.

Tämä ei ole onnellinen tarina. Lue, jos uskallat."


Nuortenkirjoilla jatkuu! Nyt luin Tiina Lehtinevan kirjan Hero - He olivat nuoria ja kuolemattomia ja maailma oli heidän (2015). Yllä lainaus kirjan takakansitekstistä. Että sellaista settiä sitten niin. Kirja on saanut äkkivilkaisulla melko ylistäviäkin arvioita, mutta minua se ei sytyttänyt. Nyt en edes tiedä, mistä päästä alkaisin tätä ruotia...

Kirjan päähenkilö on Eetu, joka asuu Lontoossa. Hänen vanhempansa ovat Meeri ja, öö... olisko ollut Pekka. Sukunimi puolestaan Whitehall. Mistään ei kuitenkaan käy ilmi, miksi perhe asuu Lontoossa ja miksi nimi on ulkomaalainen. Kaiken kaikkiaan Eetun tausta on vähän parempi: perhe asuu hienostoalueella, isä on lääkäri ja äitikin jossain kansainvälisissä tehtävissä, lisäksi Eetu harrastaa ratsastusta ja hänellä on oma hevonen.

Kaikki alkaa, kun Eetu pääsee arvostettuun valmennukseen hieman Lontoon ulkopuolelle. Hän ihastuu ja rakastuu oitis tallityttö Emmaan. Sitten kaikki alkaakin mennä pieleen. Eetu haluaisi suojella Emmaa tämän poikaystävältä. Ja sitten kuvioihin astuukin heroiini, ja Eetu alkaa sekoilla ihan todenteolla. Hän joutuu ongelmiin ja vaikeuksiin toisensa perään.

Aikajänne kirjassa on lyhyt: kesäkuusta lokakuuhun. Kirjan keskeinen teema on ystävyys. Myös uskontoa vähän sivutaan, mutta se ei nouse mitenkään ratkaisevaan rooliin. Kirja ei ole myöskään valistava. Se vain kertoo huume-elämästä, kovin karusti kylläkin, mikä toki onkin aiheellista.

Kirja on mielestäni aivan liian pitkä: 400 sivua piikkiä toisensa perään. Eetu yrittää kuiville ja retkahtaa taas, kerta toisensa perään. Tuntuu, ettei hänellä ole edes kunnolla motivaatiota yrittää päästä irti. Vaikka toisaalta taas onkin, tai olisikin. Tuntuu myös melkoisen epäuskottavalta, että Eetua pidetään huippuvalmennuksessa mukana, vaikka hän lähinnä mokailee ja on sairaslomalla. Kirjan aihe on tärkeä, mutta toteutus nyt kyllä vähän ontuu...

Tiina Lehtineva: Hero (2015)
Kustantaja: Nordbooks
Sivuja: 414

perjantai 20. toukokuuta 2016

Johanna Hulkko: K18

13. Oli, olipa virkistävä nuortenkirja! Johanna Hulkon K18 (2016) nimittäin. Kirja kertoo Aksusta, fiksusta lukiolaispojasta, joka sitten kuitenkin kerran vähän poikkeaa kaidalta tieltä ja mokaa pahemman kerran.

Mitenköhän tämän nyt muotoilisin... Ehkä odotin kirjalta vähän enemmän jotain vähän dramaattisempaa, kun takakannessa kerrottiin Aksun mokaavan pahasti. Siksi alkuun hämmästyttikin, kun Aksu kertoi olevansa (niin, kirja siis kerrotaan täysin Aksun näkökulmasta) IB-lukiota käyvä, hieman ujokin poika. Taisipa hän toimia oppilaskunnassa ja ties mitä. Hän seurustelee ihanan sirkusprinsessa Marian kanssa ja välillä joutuu miettimään Marian korvia, kun vietit uhkaavat viedä mennessään.

Kirjassa Aksu kuvaa tyypillisiä nuoren pojan mietteitä: seksiä, tietokonepelejä, seksiä, koulua, seurustelua, seksiä. Tai no, seksi liikkuu lähinnä enemmän ajatuksissa kuin teoissa. Aksun perhe on perinteinen: isä, äiti, pikkuveljet, koira. Sitten lopulta perhe suostuu siihen, että Aksu saa jäädä yksin kotiin muun perheen reissun ajaksi. Kaikki sujuu kuin tanssi, joten Aksu saa samanlaisen luvan myös toisen kerran.

Edelleen kaikki sujuu hyvin. Aksu on kutsunut Marian luokseen, ja heillä onkin tietysti ihanaa, kunnes Marian on lähdettävä kotiin. Ilta on vasta nuori, eikä Aksua väsytä. Linjoilla hengailee yksin myös Noora. Aksu ajattelee Nooraa täysin kaverillisesti, sillä Noora on kuin yksi pojista ja tykkää niin ikään pelata tietokoneella. Aksu kutsuu Nooran käymään. Tyttö tuo mukanaan viinipönikän jämät. Sitten löytyy vielä Aksun isän vodkapullojakin. Siinähän sitten soppa onkin jo valmis...

Kuten alussa totesin, en ehkä pitänyt Aksun mokaa ihan täysin dramaattisena, tai että pahempiakin olen kuullut. Toki ehkä kirjan idea on juuri siinä, miten pohjimmiltaan tunnollinen poika voi asiat kokea tunnontuskineen kaikkineen.

Pidin kaikkinensa kirjasta kovasti. Sen luki nopeasti, sillä sivuja oli vain muutaman päälle sata. Lisäksi kirjan kieli oli ihan kerrassaan riemastuttavaa! Se ei ollut pelkästään puhekieltä, vaan värikästä sellaista hienoin sanakääntein. Haluaisin kovasti suositella kirjaa yläasteikäisille pojille, sillä tämä saattaisi kerrankin olla jotain sellaista, jonka hekin jaksaisivat lukea.

Johanna Hulkko: K18 (2016)
Kustantaja: Karisto
Sivuja: 103

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Bea Uusma: Naparetki - minun rakkaustarinani

12. Nyt on tullut luettua, vielä kun olisi aikaa kirjoittaa lukemastaan! Mutta että postauksia on kyllä tulossa. Yksi hiljattain luetuista teoksista oli Bea Uusman huikea Naparetki - minun rakkaustarinani (2015). Tähän kirjaan tartuin mieheni suosituksesta. En tällaisia yleensä lue, enkä varmasti olisi tätä käteeni poiminut, ellen olisi saanut vahvaa suosittelua. Yleensähän luen mieluiten dekkareita, tai ylipäätään fiktiota. Oli virkistävää lukea tietokirja! Pitäisi ottaa ihan tavaksi.

Bea Uusma on ruotsalainen lääkäri, joka kerran eräissä tylsissä juhlissa tarttui kirjaan. Tuon sattumuksen seurauksena syntyi Uusman oma teos. Ja jotain enemmänkin syntyi ja syttyi, nimittäin Uusman lähes pakkomielle 133 vuotta aiemmin kadonneeseen naparetkikuntaan.

Niin, kirja siis kertoo Andrée-retkikunnasta, kolmesta miehestä, jotka vuonna 1897 lähtevät hyiselle retkelle tavoitteenaan päästä vetypallolla pohjoisnavalle. He eivät sinne koskaan pääse, vaan katoavat, yksinkertaisesti katoavat. Kunnes sattumalta vuonna 1930 eräs laiva rantautuu Valkosaarelle, josta retkikunnan jäännökset sitten löytyvät. Mitä on tapahtunut?

Tätä arvoitusta Uusma kirjassaan yrittää ratkoa. Retkikunta on varustautunut hyvin: heillä on ruokaa yllinkyllin, lämpimiä vaatteita, lääkkeitä, aseita... Miksi he menehtyvät? Retkikunnan jäämistöstä löytyy jopa valokuvia ja päiväkirja. Päiväkirja kuitenkin loppuu ikään kuin kesken, eikä tarjoa lopullisia vastauksia.

Uusman kirja on helppo- ja nopealukuinen, sillä se on rakennettu silpuista. Välillä on sivuja, joilla ei ole kuin vähän tekstiä, välillä on valokuvia, välillä kaavioita, välillä Uusman omaa pohdintaa. Huikea teos, ihan kertakaikkiaan, suosittelen!

Bea Uusma: Naparetki - minun rakkaustarinani (2015)
Alkuperäisteos: Expeditionen. Min kärlekshistoria (2013)
Suomentanut: Petri Stenman
Kustantaja: Like
Sivuja: 300