maanantai 6. kesäkuuta 2016

Michael Mortimer: Neitsytkivi

16. Piti mennä päivätorkuille, mutta huomasinkin lukeneeni Michael Mortimerin teosta Neitsytkivi (2014) sivulle 130. Oho! Eli juu, kirja siis tempaisi varsin näppärästi mukaansa! Michael Mortimer on nimimerkki, jonka takana ovat ruotsalaiset Daniel Sjölin ja Jerker Vidborg. Kyllä noita ruotsalaiskirjoittajia nyt sitten piisaa... Ihmettelen vaan, että miten he sen tekevät? Mistä näin lennokkaita kirjoja tulee?

Tämä tarina alkaa Nobel-juhlista, joissa sattuu hämärä kuolemantapaus. Siitä pompataan aikaan ennen juhlia, selataan itse juhliin ja sitten varsinkin siihen, mitä tapahtuu juhlien ja tuon kuolemantapauksen jälkeen. Käväistäänpä välillä menneisyydessäkin, niin vuodessa 1990 kuin 1769... Ehkä tämä rakenne tekee kirjasta niin mukaansatempaavan: kun kehyskertomus itsessään on menevä ja jännittävä, on nuo suvantopätkät takaumineen ohitettava nopeasti, että pääsee jatkamaan itse tarinaa. Josta siis en ole vielä oikein tarkasti mitään kertonutkaan.

Päähenkilö on nuori biologian opiskelija Ida. Hän asuu Tukholmassa mutta on kotoisin Pohjois-Ruotsista. Idan äidistä ei ole tietoa. Hän on varttunut naapurin Lassen hoivissa, ja Lasse onkin kirjassa Idalle tärkeä tukipilari. Myös isovanhempien rooli Idan elämässä on tärkeä. Kaikki jotenkin kärjistyy isoäiti Almaan. Alma on kaiken pahan alku ja juuri ja häneen liittyy paljon sellaista, mitä ei ole Idalle kerrottu.

Kirjan alussa Alma soittaa Idalle ja käskee Idan hakea Nobel-juhlista jotain. Tuo jokin lyijyvuoratussa rasiassa oleva juttu sitten päätyy Idalle ja sysää hänet hengenvaaraan. Ida lähtee pakomatkalle kohti pohjoista ja sieltä aina Suomen puolelle ja Venäjälle asti. Alma pitäisi löytyä Venäjältä.

Kaukana menneisyydessä kaiken takana on Carl von Linné ja hänen "opetuslapsensa". Mikä on Linnén rooli, entä mikä se on, mitä Ida yrittää kuljettaa turvaan? Nii-in. Ratkaisua ei ihan saada, sillä kirja on kuusiosaisen sarjan ensimmäinen osa.

Kuten jo alussa totesin, kirja tempaisi heti kättelyssä mukaansa. Olihan se sitten loppua kohden hyvinkin korkealentoinen, mutta hyvä, yhtäkaikki. Pakko lukea seuraavatkin osat! Tosin jo nyt tätä kirjoittaessani huomaan, etten ihan tarkalleen muista enää kaikkea. Mahdankohan muistaa tarpeeksi sitten, kun saan seuraavan osan käsiini. Toivottavasti. Päähenkilö oli jotenkin valju, mutta juoni oli mielenkiintoinen ja rakenne toimiva. Oli mukava lukea välistä ihan faktatietoja (wikipediasta peräisin olevia siis) esimerkiksi Linnéstä ja hänen tutkimuksistaan.Varsin onnistunut kokonaisuus, etten sanoisi.

Michael Mortimer: Neitsytkivi (2014)
Alkuperäisteos: Jungfrustenen (2013)
Suomentanut: Anu Koivunen
Kustantaja: Bazar

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti