perjantai 5. elokuuta 2016

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa

21. Olen ollut pienestä pitäen Italia-fani. Siksipä ihmettelenkin, että en lue enempää Italiaan sijoittuvia kirjoja. Donna Leon ei koskaan ole oikein sytyttänyt... Suomalaiseen Vera Valaankin tutustuin vasta nyt. Mutta parempi kai nyt kuin ei milloinkaan. Olen myös päättänyt, että tästä lähtien luen (varsinkin dekkarisarjat) ilmestymisjärjestyksessä. Aiemminhan olen lukenut kirjat ihan suloisesti sekaisin sen mukaan, miten niitä on kirjastosta löytynyt. (Onpa muuten pitkiä esipuheita minulla nykyään...)

No, asiaan. Kuulin tutultani Vera Valasta ja etsin kirjastosta käsiini hänen esikoisteoksensa Kuolema sypressin varjossa (2012), joka siis kaiketikin aloittaa Arianna de Bellis -nimisestä salapoliisista kertovan sarjan. Jostain syystä siis Valan tuotanto on sujahtanut ihan ohitseni.

Arianna de Bellis on puoliksi suomalainen: kirjassa mainitaan, että hänen äitinsä on lähtöisin Suomesta. Mitenkään muuten Suomea tai suomalaisuutta ei kyllä tuoda esille, ja ylipäätään Ariannan tausta jää vähän suuresti pimentoon. Nainen on kolmissakymmenissä ja hänen psykologiopintonsa ovat kesken. Hän on jäänyt tovi sitten leskeksi ja kaipaa edesmennyttä miestään, Giovannia, yhä kovasti. Ja kuten todettua, jotain todella epämääräistä Ariannan menneisyyteen liittyy.

Arianna asuu Roomassa ja toimii tätä nykyä yksityisetsivänä. Hän saa toimeksiannon Tolfan kylään, jossa sattumoisin hänen kakkosasuntonsa sijaitsee. Paikallisen hotellisuvun amerikkalaisminiä on raa'asti murhattu. Arianna siis kutsutaan tutkimaan tapausta. Tutkimusten ohella lukijalle tarjotaan kattaus Italian ihania maisemia ja ruokakulttuuria, suvun tärkeyttä ja lisäksi paljon informaatiota esimerkiksi sukellusharrastuksesta.

Täytyy sanoa, että eipä tämä nyt ihan suosikkieni, Remeksen, Mannerin, Tuomaisen, Soininvaaran tai Mäen tasoa ole. (Oho, näköjään kaikki suosikkini ovat miehiä! No, minkäs teet.) Mutta ihan kelvollinen alku sarjalle, jota haluan kyllä jatkossakin seurata. Parasta tässä tosiaan siis italialaisen kulttuurin läsnäolo ja kuvaus.

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa (2012)
Kustantaja: Gummerus
Sivuja: 359

maanantai 1. elokuuta 2016

Michael Mortimer: Fossiilivaltiatar

20. Vähän ristiriitaista: kesällä on ollut kyllä aikaa lukea, mutta koneen äärellä en sitten olekaan malttanut istua. Mutta ei se mitään! Nyt alkoi elokuu, ja ehkä hiljalleen voi tehdä paluuta arkeen ja sisähommiin. Tiedossa siis, toivottavasti ainakin, postauksia enemmänkin!

Aloitetaan Michael Mortimerin kirjasarjan kakkososalla Fossiilivaltiatar (2015). Kirjahan siis on suoraa jatkoa jo aiemmin esittelemälleni Neitsytkivelle. Tämä toinen osa oli melkoinen opus yli 600 sivullaan. Kirjan aluksi kerrataan ihan nopeasti, mitä ensimmäisessä osassa tapahtui. Sitten siirrytäänkin nykyhetken Paraguayhin, kunnes siirrytään seuraamaan Idan ja Lassen matkaa kohti Moskovaa ja Idan Alma-isoäitiä. Tykkäsin edelleen eniten lukea Idan, Lassen ja heidän mukaansa liittyneen Alman seikkailuista, koska silloin tapahtui eniten ja tarina nivoutui vähän kerrassaan auki. Sen sijaan takaumat ja esimerkiksi Idan äidin pitkät kirjeet olivat puuduttavia. Samaten kohdat, jossa kerrottiin Stalinista. Ne teki melkein mieli hyppiä yli, mutta en tietenkään voinut.

Edelleen kirjassa siis jäjitetään tuota mystistä kiveä, josta lähtee säteilyä. Mikä se oikeastaan onkaan? Kolmikko löytää kaikki kiven puuttuvat osat, mutta mitä seuraavaksi? Keneen voi luottaa? Lisäksi Idan henkilökohtainen elämäkin kokee "pienoisen" mullistuksen.

Pakko sanoa pari sanaa suomennoksesta. Se ei nimittäin mielestäni ollut järin onnistunut. Tai lähinnä muutamat ilmaukset herättivät ihmetystä. Idan ja Lassen ollessa Moskovassa mainittiin moneen kertaan, että heidän pitäisi saada mahdollisimman pian rahakortti. Niin mikä? Pankkikorttiko? Moskovassa puhuttiin myös mikrokortinlukijasta. Lieneeköhän tarkoitettu mikrofilminlukulaitetta? Joitakin muitakin epämääräisyyksiä oli, mutta nuo kaksi käsitettä jäivät mieleeni yli muiden.

Tällä kerralla tarina päättyy jonnekin Välimeren ylle, jatkuakseen taas sitten seuraavassa kirjassa. Ei mahda mitään, vaikka tämä nyt ei ehkä ihan ensimmäisen osan tasolle yltänyt, on pakko kyllä lukea loputkin sarjasta, kunhan osat ilmestyvät. Kyllä tämä sen verran tarinallaan koukutti ja herättää uteliaisuutta: mitä kaikkia käänteitä vielä keksitään ja ennen kaikkea miten tarina voidaan saattaa päätökseensä...

Michael Mortimer: Fossiilivaltiatar (2015)
Alkuperäisteos: Fossildrottningen (2014)
Suomentanut: Susanna Paarma
Kustantaja: Bazar
Sivuja: 641