No niin, nyt lukupiirissämme oli vuorossa jo kauan odotettu ja uumoiltu Nikolai Gogolin Kuolleet sielut (1842, lukemani painos oli vuodelta 2008), enkä nyt tiedä, mitä tästä sitten pitäisi sanoa. Aluksi kirja tuntui helppolukuiselta ja lähes huokaisin helpotuksesta. Mutta sitten se osoittautui tylsäksi, joten lukemisessa kesti ja kesti ja kesti. Minua häiritsi myös tavattomasti aivan luvattoman huono suomennos, joka vilisi kirjoitusvirheitä. Koska virheet toistuivat loogisina kautta kirjan, lienee kyseessä suomentajan tietoinen valinta, mutta valitettavasti nyt ei lukijalle selvinnyt, miksi tällainen ratkaisu. Mihin sillä pyrittiin? Miten asiat on alkuperäisteoksessa ilmaistu?
Kaikessa pyhässä yksinkertaisuudessaan kirjan juoni kuuluu näin:
Miellyttävä nuorimies, Tshitshikov, saapuu pikkukaupunkiin ja haluaa tutustua kaupungin tärkeisiin ihmisiin. Lopulta hän lähtee kiertelemään venäläistä maaseutua. Hän haluaa jostakin syystä ostaa "kuolleita sieluja", eli kuolleita maaorjia, jotka vielä henkikirjojen mukaan ovat elossa. Maanomistaja joutuu maksamaan näistä orjista yhä veroja, joten sieluja luullaan myytävän mieluusti. Se ei oikeastaan selviä, miksi Tshitshikov niitä niin hanakasti haluaa ostaa. Ja mitään tämän erikoisempaa kirjassa ei sitten tapahdukaan.
Kirjan rikkautena lienee pidetty sen henkilögalleriaa ja maaseudun kuvausta, jotka oikeastaan ovatkin ihan onnistuneita. En kuitenkaan kykene toteamaan kirjasta oikein mitään muuta. Tulipa luettua, nyt toivottavasti hieman inspiroivampien kirjojen pariin.
Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
Kustantaja: Klassikko Kipinä - BTJ-kustannus
Suomennos: Samuli S.
Sivuja: 394
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti