13. Oli, olipa virkistävä nuortenkirja! Johanna Hulkon K18 (2016) nimittäin. Kirja kertoo Aksusta, fiksusta lukiolaispojasta, joka sitten kuitenkin kerran vähän poikkeaa kaidalta tieltä ja mokaa pahemman kerran.
Mitenköhän tämän nyt muotoilisin... Ehkä odotin kirjalta vähän enemmän jotain vähän dramaattisempaa, kun takakannessa kerrottiin Aksun mokaavan pahasti. Siksi alkuun hämmästyttikin, kun Aksu kertoi olevansa (niin, kirja siis kerrotaan täysin Aksun näkökulmasta) IB-lukiota käyvä, hieman ujokin poika. Taisipa hän toimia oppilaskunnassa ja ties mitä. Hän seurustelee ihanan sirkusprinsessa Marian kanssa ja välillä joutuu miettimään Marian korvia, kun vietit uhkaavat viedä mennessään.
Kirjassa Aksu kuvaa tyypillisiä nuoren pojan mietteitä: seksiä, tietokonepelejä, seksiä, koulua, seurustelua, seksiä. Tai no, seksi liikkuu lähinnä enemmän ajatuksissa kuin teoissa. Aksun perhe on perinteinen: isä, äiti, pikkuveljet, koira. Sitten lopulta perhe suostuu siihen, että Aksu saa jäädä yksin kotiin muun perheen reissun ajaksi. Kaikki sujuu kuin tanssi, joten Aksu saa samanlaisen luvan myös toisen kerran.
Edelleen kaikki sujuu hyvin. Aksu on kutsunut Marian luokseen, ja heillä onkin tietysti ihanaa, kunnes Marian on lähdettävä kotiin. Ilta on vasta nuori, eikä Aksua väsytä. Linjoilla hengailee yksin myös Noora. Aksu ajattelee Nooraa täysin kaverillisesti, sillä Noora on kuin yksi pojista ja tykkää niin ikään pelata tietokoneella. Aksu kutsuu Nooran käymään. Tyttö tuo mukanaan viinipönikän jämät. Sitten löytyy vielä Aksun isän vodkapullojakin. Siinähän sitten soppa onkin jo valmis...
Kuten alussa totesin, en ehkä pitänyt Aksun mokaa ihan täysin dramaattisena, tai että pahempiakin olen kuullut. Toki ehkä kirjan idea on juuri siinä, miten pohjimmiltaan tunnollinen poika voi asiat kokea tunnontuskineen kaikkineen.
Pidin kaikkinensa kirjasta kovasti. Sen luki nopeasti, sillä sivuja oli vain muutaman päälle sata. Lisäksi kirjan kieli oli ihan kerrassaan riemastuttavaa! Se ei ollut pelkästään puhekieltä, vaan värikästä sellaista hienoin sanakääntein. Haluaisin kovasti suositella kirjaa yläasteikäisille pojille, sillä tämä saattaisi kerrankin olla jotain sellaista, jonka hekin jaksaisivat lukea.
Johanna Hulkko: K18 (2016)
Kustantaja: Karisto
Sivuja: 103
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti