maanantai 1. elokuuta 2016

Michael Mortimer: Fossiilivaltiatar

20. Vähän ristiriitaista: kesällä on ollut kyllä aikaa lukea, mutta koneen äärellä en sitten olekaan malttanut istua. Mutta ei se mitään! Nyt alkoi elokuu, ja ehkä hiljalleen voi tehdä paluuta arkeen ja sisähommiin. Tiedossa siis, toivottavasti ainakin, postauksia enemmänkin!

Aloitetaan Michael Mortimerin kirjasarjan kakkososalla Fossiilivaltiatar (2015). Kirjahan siis on suoraa jatkoa jo aiemmin esittelemälleni Neitsytkivelle. Tämä toinen osa oli melkoinen opus yli 600 sivullaan. Kirjan aluksi kerrataan ihan nopeasti, mitä ensimmäisessä osassa tapahtui. Sitten siirrytäänkin nykyhetken Paraguayhin, kunnes siirrytään seuraamaan Idan ja Lassen matkaa kohti Moskovaa ja Idan Alma-isoäitiä. Tykkäsin edelleen eniten lukea Idan, Lassen ja heidän mukaansa liittyneen Alman seikkailuista, koska silloin tapahtui eniten ja tarina nivoutui vähän kerrassaan auki. Sen sijaan takaumat ja esimerkiksi Idan äidin pitkät kirjeet olivat puuduttavia. Samaten kohdat, jossa kerrottiin Stalinista. Ne teki melkein mieli hyppiä yli, mutta en tietenkään voinut.

Edelleen kirjassa siis jäjitetään tuota mystistä kiveä, josta lähtee säteilyä. Mikä se oikeastaan onkaan? Kolmikko löytää kaikki kiven puuttuvat osat, mutta mitä seuraavaksi? Keneen voi luottaa? Lisäksi Idan henkilökohtainen elämäkin kokee "pienoisen" mullistuksen.

Pakko sanoa pari sanaa suomennoksesta. Se ei nimittäin mielestäni ollut järin onnistunut. Tai lähinnä muutamat ilmaukset herättivät ihmetystä. Idan ja Lassen ollessa Moskovassa mainittiin moneen kertaan, että heidän pitäisi saada mahdollisimman pian rahakortti. Niin mikä? Pankkikorttiko? Moskovassa puhuttiin myös mikrokortinlukijasta. Lieneeköhän tarkoitettu mikrofilminlukulaitetta? Joitakin muitakin epämääräisyyksiä oli, mutta nuo kaksi käsitettä jäivät mieleeni yli muiden.

Tällä kerralla tarina päättyy jonnekin Välimeren ylle, jatkuakseen taas sitten seuraavassa kirjassa. Ei mahda mitään, vaikka tämä nyt ei ehkä ihan ensimmäisen osan tasolle yltänyt, on pakko kyllä lukea loputkin sarjasta, kunhan osat ilmestyvät. Kyllä tämä sen verran tarinallaan koukutti ja herättää uteliaisuutta: mitä kaikkia käänteitä vielä keksitään ja ennen kaikkea miten tarina voidaan saattaa päätökseensä...

Michael Mortimer: Fossiilivaltiatar (2015)
Alkuperäisteos: Fossildrottningen (2014)
Suomentanut: Susanna Paarma
Kustantaja: Bazar
Sivuja: 641

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti