Ohops, anteeksi hiljaiselo. Kesken on eräs vähän massiivisempi lukuprojekti, jonka ohella olen ikään kuin välipalana ehtinyt lukea vasta yhden kirjan, Kathy Reichsin Paholaisen luut (2008). Olen tainnut lukea kaikki aiemmin suomennetut Reichsin kirjat, joita yllätyksekseni onkin jo aika monta! Olin jotenkin ajatellut, että Reichs on kirjoittanut hiljakseen ja olen lukenut vasta muutaman. Mutta tämähän oli jo 11. suomennettu, ja lukemani kirja!
Paholaisen luut ei mielestäni kuitenkaan ole ihan parasta Reichsia. En oikein osaa edes määritellä, että miksi. Ehkä sanon tämän sillä perusteella, että kirjaan ei jäänyt koukkuun. Monta kertaa nukahdin sänkyyn vasta pari sivua luettuani.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat nyt vain Charlotteen; tällä kertaa ei siis suhata Yhdysvaltojen ja Kanadan välillä. Temperance Brennan saa tutkittavakseen tapauksen, jossa putkimies on tehnyt eräästä talosta karmivan löydön: kellarista löytyy ihmisen pää, mutta myös eläinten jäänteitä ja merkkejä oudoista rituaalimenoista. Brennan pääsee (tai joutuu) perehtymään syvälle erilaisten luonnonuskojen maailmaan. Parasta antia kirjassa olivatkin mielestäni juuri näiden uskonnollisten menojen, tai ylipäätään uskontojen, kuvailut. Voodoo, saatananpalvonta ja wicca olivat minulle entuudestaan nimeltä tuttuja. Uutta oli puolestaan mm. Karibialta peräisin oleva santeria.
Tällä kertaa keskityttiin pitkälti myös Brennanin henkilökohtaiseen elämään sydänsuruineen ja muine murheineen. Reichs myös liittää mielenkiintoisesti erilaiset rikosvyyhdit toisiinsa. Kirja oli lukemisen arvoinen, vaikkei tosiaan parasta Reichsia ollutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti