Luin Jim Thompsonin Valkoisen vihan (2012) aika pian Kylmän kuoleman jälkeen, jolloin kirjojen jatkuvuus toimi. Valkoinen viha kun on suora jatko-osa Kylmälle kuolemalle. Nyt Kari Vaaran pitäisi puhdistaa Helsinki huumeista ja (laittomista) aseista. Hän saa ympärilleen tehokkaan ryhmän, ja mukana nähdään myös aiemmasta osasta tuttu Arvid Lahtinen.
Kari Vaaralta on leikattu aivokasvain, joten hänen pitäisi olla elämänsä kunnossa. Hän onkin, lukuunottamatta sitä seikkaa, ettei hän tunne yhtään mitään. Ei iloa tai surua, saati rakkautta vaimoaan tai lastaan kohtaan.
Vaaran johtama ryhmä saa siis vapaat kädet toimia, joten jälki on melko rumaa. Turkulaisena itseäni tietysti kiinnosti se, että tapahtumien koukerot ulotettiin ihan tänne varsinaiseen Suomeen asti. Täällä päin oikeastaan käydään kirjan loppukähinä.
Pidin kovasti Kylmästä kuolemasta, mutta nyt meni jo överiksi. Tuli vähän sellainen Taavi Soininvaara meats Juha Vuorinen -fiilis. Ikään kuin monimutkaisia ja peiteltyjä koukeroita, mutta toisaalta sitten taas lipsahdettiin absurdihkon puolelle. Ei tämäkään nyt huono ollut mutta ei suinkaan mielestäni Thompsonin paras. Loppu oli taas sellainen, että jään itse odottelemaan jatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti