Ajattelin lukea ihan vain ohimennen hetkessä sohvan nurkassa istuen Jouni Hynysen kirjan Kesämies (2010). No, ei se sitten ihan mennyt niin. Olen lukenut Hynyseltä, siis siltä Kotiteollisuuden keulamieheltä, opuksen Rakkaudella, Hynynen, ja pidin siitä kovasti. Kesämies ei nyt ihan samaan yltänyt. Ensinnäkin sen lukeminen kesti ja kesti. Ei tullut missään vaiheessa sellaista draivia päälle, että lukeminen olisi mennyt kuin vettä vaan.
Kyllähän Hynysellä sujuva kynä on, mutta nyt se ei vaan ollut ehkä parhaassa terässään. Kesämies sisältää syväluotauksia suomalaisen miehen sielunelämään kesäaikaan. Kirja oli päiväkirjamuotoinen, ja Hynynen kirjoitti itsestään yksikön kolmannessa persoonassa: "Hynynen teki sitä tai tätä" (yleensä ryyppäsi). En minä alkoholia paheksu, en suinkaan, mutta ehkä tässä mentiin jo hyvän maun rajoille ja niiden ylikin. Heräsi ajatus, että tuollaistako muusikon elämä oikeasti on? Miten niiden elimistö kestää? Kirja kattoi kuitenkin aika monta kesää suomalaisen muusikon elämästä. Väleihin oli ripoteltu otteita aiemmista kirjoista.
Olihan tuo nyt ihan kiva tavallaan lukea. Ei se silti herättänyt niin suurta hilpeyttä tai naurunpyrskähdyksiä, kuin olin etukäteen ajatellut ja toivonut. Tulipa luettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti