Luin äsken Kira Poutasen nuortenkirjan Ihana meri (2001), jolla Poutanen voitti myös Junior Finlandian. Kirjan aiheena on anoreksia koettuna nuoren tytön silmin.
Kirja kertoo Juliasta, ysiluokkalaisesta kympin tytöstä, joka on kirjan alussakin jo laiha: 48 kiloinen. Mielestäni Poutanen on tavoittanut hyvin sen, miten tauti lähtee liikkeelle salakavalasti ja huomaamatta. Ja ennen kuin kukaan huomaakaan, se vie uhrinsa kokonaan. On toisaalta myös hämmentävää, miten Julian oma kehonkuva voi muuttua niin radikaalisti. Vaikka Julia laihtuu laihtumistaan, hän kokee itsensä yhä ällöttäväksi läskiksi.
Minua ärsytti kirjassa eniten Julian äiti. Miten äiti olikin niin naiivi, ettei nähnyt, mikä tyttärellä oli vikana. Ehkä ulkopuolisena lukijana kliseet näki helpommin: Julia väitti syöneensä kaverinsa luona tai teki itse ruoan ja sanoi syöneensä jo sitä tehdessään, tai totesi, että syö sitten myöhemmin ja salaa kuskasi ruoan roskiin. Teki mieli huutaa, miksei kukaan tajunnut Julian ahdinkoa. Liikunnasta ja syömättömyydestä tuli ajan myötä tytölle pakkomielle.
Kirja on kirjoitettu päiväkirjamuotoon ja kattaa noin vuoden Julian elämästä. Kirjan alussa hän tosiaan painaa 48 kiloa, lopussa enää 29. Kirja oli toisaalta tylsä, eikä siinä tapahtunut mitään ihmeellistä; vain Julian ajatuksia laihduttamisesta. Toisaalta Poutanen on osannut kirjoittaa sairaudesta raadollisen kauniisti ja hienosti.
Suosittelen kirjaa nuorille, jotta he oppisivat näkemään itsensä toisin, kuin Julia näki itsensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti