Silmiini osui sattumalta kirjastossa Max Mannerin uusin kirja, Vapauttaja (2012). Olen lukenut Mannerin aiemmatkin teokset ja olen pitänyt niistä. Siksi piti tämäkin ottaa heti luettavaksi.
Vapauttaja aloittaa uuden, norjalaisesta Stein Storesenista kertovan, sarjan. Storesen on siis norjalainen rikosylikonstaapeli, joka saapuu Suomeen ja Turkuun tyttärensä Ninan sekä naisasioiden perässä. Mukana kirjassa on myös Anna Mäki ja Ismo "Munkki" Valamo, jotka ovat tuttuja jo Mannerin aiemmista dekkareista.
Turussa paljastuu raaka murha, kun eräs mies löydetään kotoaan raa'asti surmattuna. Surmaan liittyy jotain lähes rituaalinomaista. Murhaaja on jättänyt jälkeensä myös viestin, jonka mukaan uhri ei tulisi jäämään ainoaksi. Vyyhti alkaa avautua lähes tuskallisen hitaasti, ja jutun juuret juontavat aina 1960-luvulle erääseen perhetragediaan.
Teos oli helppolukuinen ja mukaansatempaava. Manner on kirjoittanut taitavasti niin, että lukija saa lukiessaan joitakin vihjeitä ja jää miettimään, kuka kaiken takana on. Loppu jää kuitenkin kaihertamaan, kun tekijän motiiveja ei täysin tarpeeksi mielestäni avata.
Murhatutkinnan ohella kirjassa on sivujuonteena Storesenin tytär Nina, joka on kadonnut turkulaisesta psykiatrisesta sairaalasta. Tämä sivujuonne jää kaiken kaikkiaan hieman irtonaiseksi kokonaisuuden kannalta.
Ja koska takakansi vihjasi, että tämä teos aloittaa uuden sarjan, oletettavaa on, että Storesenin seikkailut jatkuvat ennen pitkää jossakin. Sitä odotellessa.
Max Manner: Vapauttaja
Kustantaja: Crime Time
Kansi: Ella Tontti
Sivuja: 399
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti