21. Tulipa sitten luettua Riikka Ala-Harjan Maihinnousu (2012). Kannessa kehuttiin teoksen olevan kirjoittajan paras. Jos näin on, en tiedä, tulenko tarttumaan Ala-Harjan kirjoihin tämän koommin. Niin, tämä tarina ei minua vakuuttanut.
Kirja sijoittuu nimensä mukaisesti Ranskaan, Normandiaan ja Normandian maihinnousun maisemiin. Tarinan minäkertojana on Julie, joka on maihinnousuun erikoistunut historioitsija, ja toimii tällä hetkellä oppaana maihinnousun maisemissa. Hänen elämänsä on järkkymäisillään ja järkkyykin lopulta täysin. Ensin pettää mies. Henri on toimittaja ja rakastuu nuoreen valokuvaajaan, jonka kanssa hänellä on salasuhde, kohta ei enää ehkä niinkään salainen. Sitten tulee vielä suurempi järistys: Julien tytär, 8-vuotias Emma, sairastuu leukemiaan.
Tarinassa seurataan hajoavan perheen elämää suunnilleen vuoden ajan. Ymmärrän, että Normandian maihinnousu vertautuu taisteluun vakavaa sairautta vastaan, ja löytyisi kirjasta varmaankin paljonkin symboliikkaa pohdittavaksi ja tutkittavaksi. Mutta kuitenkin, kaiken kaikkiaan, kirja jättää minut kylmäksi. Se oli helppo- ja nopealukuinen ja harmiton. Mitään muuta otetta en siihen saanut. Kaikki hahmot tuntuvat jäävän kovin pintapuolisiksi, eikä sairauttakaan kuvata niin raastavasti kuin olisi voinut olettaa. Myös juonen kulun kannalta kirja on ontto: mies pettää, avioliitto hajoaa, lapsi sairastuu, seurataan lapsen sairautta... En luettele loppuun asti spoilatakseni, mutta ei sieltä kyllä mitään ylläreitä ole odotettavissa.
Hyviksi puoliksi mainitsisin kirjan helppolukuisuuden. Myös kirjailijan käyttämä kieli oli oikein sujuvaa. Mutta siinäpä se. Ei jäänyt juuri jälkipolville kerrottavaa tästä kirjasta.
Riikka Ala-Harja: Maihinnousu
Kustantaja: Like
Sivuja: 209
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti