7. Järjestyksessään toista Åsa Larssonin kirjaa Sudentaival (2004) aloin lukea jo tovi sitten. Siihen väliin sitten paukahtivat Poika raidallisessa pyjamassa, Yöllisen koiran merkillinen tapaus ja Eläintenvallankumous. Tänään sitten saatoin tuon Larssonin loppuun.
Olen Larssonin kanssa mennyt vähän niin sanotusti perä edellä puuhun. Olen kyllä ensimmäiseksi lukenut ensimmäisen julkaistun Larssonin, mutta sen jälkeen myöhempiä osia. Ovathan ne itsenäisiä teoksia, mutta olisihan se varmaan hyvä toisaalta lukea ihan järjestyksessäkin. Pidän tämän mielessäni, jos joskus alan lukea Anna Janssona, Camilla Läckenbergiä tai vaikka Matti Yrjänä Joensuuta. Olisi hienoa joskus lukea jokin sarja ihan järjestyksessä.
No, asiaan. Sudentaival jatkaa juristi Rebecka Martinssonin elämän seuraamista. Martinsson päätyy taas Tukholmasta kotikonnuilleen pohjoiseen ja sekaantuu ehkä liikaakin asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Kirjan tapahtumat alkavat, kun kiirunalainen pappi Mildred Nilsson löytyy murhattuna kirkosta. Tämäkin teos siis liikkuu rikoksien ja uskonnon parissa. Mildred on voimakasluonteinen naispappi, joka herättää paljon tunteita ja ajatuksia niin elävänä kuin kuolleenakin. Hänellä tuntuu olevan paljon vihamiehiä, jos myös kannattajia. Seurakunta jakaantuu melkein kahtia: vanhaa koulukuntaa edustavat miehet, jotka haluavat pitää metsästysseuransa ja uudistusmielinen Mildred, joka haluaa esimerkiksi perustaa säätiön suojelemaan kirkon mailla liikkuvaa sutta.
Muista kirjoista tutut henkilöt Anna-Maria Mella ja Sven-Erik Stålnacke ovat myös mukana menossa. Muutenkin kirjan henkilögalleria on runsas ja mielenkiintoinen. Toisaalta henkilöitä oli sen verran, että osa heistä ja heidän toimintansa motiiveista jäi minusta vähän irtonaisiksi. Samaten syyllinen ja osin hänen motiivinsa olivat myös irrallisia. Olisin ehkä halunnut tietää vähän syvemmin kaikesta.
Kuten Larssonin muissakin kirjoissa, tässäkin päätarinaan limittyy toinen tarina, Keltajalka-nimisestä sudesta. Susi toki on se, jota Mildred kirjassa suojelee. En silti voinut välttyä ajatukselta, että symboloiko yksinäinen susi jotenkin kenties Rebecka Martinssonia?
Åsa Larsson: Sudentaival
Alkuteos: Det blod som spillts
Kustantaja: Otava
Suomentanut: Katriina Savolainen
Sivuja: 351
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti