1. Ajattelin nyt muuttaa tätä niin, että teen numeroinnin tekstin alkuun, en otsikkoon. Vuoden 2014 ensimmäinen luettu kirja on John Irvingin uusin suomennettu teos Minä olen monta (2013). Se on samalla henkilökohtaisesti ensimmäinen John Irvingin kirja, jonka luen. Ajatella, näin vanhaksi olen elänyt ilman, että olisin Irvingiä lukenut. En nyt tiedä, onko se niin ihmeellistä, mutta sen mitä minä olen ymmärtänyt, Irvingiä pidetään kuitenkin jo lähes klassikkokirjailijana. Ja koska en ole Irvingiä ennen lukenut, en pysty tätä teosta tietenkään vertaamaan hänen aiempaan tuotantoonsa. En siis pysty sanomaan, onko se tyypillistä vai epätyypillistä Irvingiä.
No, asiaan. Kirja on kuudellasadalla sivullaan melkoinen opus, joten minulla kesti tovi lukea se. Varsinkin, kun aina välillä piti lukea jotain muuta. Luulen, että kokonaisuus vähän kärsi tällaisella pirtaleisella lukutavalla.
Kirja kertoo Billy (oik. William) Abbotista, Vermontin First Sistersistä kotoisin olevasta kirjailijasta, joka 70-vuotiaana kertoo tarinaansa lapsuudesta nuoruuden läpi aikuisuuteen. Sain kirjan mieheltäni synttärilahjaksi, ja hän ihmetteli sittemmin kirjan nimeä: miten niin minä olen monta? Mutta tottahan se oli, Billy oli monta. Hän oli ensin poika, sitten opiskelija, rakastaja, kirjailija - ja biseksuaali.
Kirja rakentuu pitkälti Billyn seksuaali-identiteetin ympärille. Kirja alkaa 1950-luvulta Billyn lapsuudesta ja jatkuu hänen aikuisuuteensa asti. Billyn isä on jossakin muualla; Billy ei ole koskaan tavannut isäänsä. Sen sijaan Billy ihastuu äitinsä uuteen mieheen, Billyn isäpuoleen, joka vie Billyn kirjastoon ja sytyttää rakkauden lukemiseen ja kirjoihin. Kirjastossa Billy tapaa myös harteikkaan mutta pienirintaisen neiti Frostin, johon myös ihastuu.
En oikein tiedä. Ehkä olen turtunut lukemiseen, sillä oikein mikään ei tunnu miltään. Tämäkin kirja oli "ihan jees" - käsite, jota vihaan. Mutta niin se vaan on. Kirja ei ollut missään nimessä huono, mutta ei kyllä kohonnut mitenkään loistavaan asemaankaan. Mielestäni kirjassa oli hieman liikaa jaarittelua, eikä se oikein pysynyt kasassa. Olin myös etukäteen ajatellut, että Irvingin kieli olisi jotenkin ilmaisuvoimaisempaa. Nyt teksti jäi mielestäni melko keskinkertaiseksi.
Tulipa luettua, mutta ei tämä omiin aikakirjoihini varsinaisesti jää. Luulen, että annan Irvingille vielä toisen mahdollisuuden ja luen jonkin hänen alkutuotantoonsa kuuluvan teoksen vertailupohjan saamiseksi.
John Irving: Minä olen monta
Alkuteos: In One Person
Kustantaja: Tammi
Suomennos: Kristina Rikman
Kansi: Timo Mänttäri
Sivuja: 604
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti