2. "Päivät on jumalasta, aamut saatanasta."
- Novellikirjailija Luusalmi
Hahaa, taas perinteinen uuden vuoden Reijo Mäki luettuna plakkarissa. Tällä kerralla liikutaan vuoroin tutussa Turussa, vuoroin Yhdysvaltain Montanassa ja intiaanien mailla. Äitini mielestä tämä ratkaisu oli sekava, mutta omasta mielestäni tarinat kerrottiin sikäli loogisesti, että asia ei tuottanut sekaannuksia. Sen sijaan voisi kysyä, miten tarpeellista tämä alkupuolen hyppäys Montanaan oli.
Suomalainen nainen siis on roadtripillä, tai peräti pakomatkalla, halki Yhdysvaltojen. Hänelle on käydä kalpaten Montanassa, mutta harmaasilmäinen crow-intiaani pelastaa hänet. Tästä alkaa naisen, Summerin, ja intiaanin, Albertin, tarina. Molemmilla on omassa menneisyydessään jotain omalla tavallaan hämärää ja jotain, mikä kummankin takaraivossa kummittelee.
Samaan aikaan, tai hieman aiemmin, toisaalla. Turun saaristossa sattuu järkyttävä veneturma, jota itse Vares osuu paikalle todistamaan. Tai Vares saapuu paikalle, kun kaikki on jo ohi, ja vain tyhjä yhteysalus lipuu pitkin sumuista merta. Turussa Vares päivystää totuttuun tapaan Apteekissa ja pohtii suhdettaan Petraan.
Ja kuinka ollakaan, tapahtumat nivoutuvat yhteen. Miten, siitä on Jussi Vareksen tarkoitus ottaa selvää.
En nyt sanoisi kirjaa parhaaksi lukemakseni Varekseksi. Kieli kulki kepeästi, mutta harvempi kohta sai edes naurahtamaan, kunnon nauramisesta puhumattakaan. Aiemmin Mäen teokset kuitenkin ovat tavalla tai toisella minua huvittaneet. Alkuosassa oli myös liikaa viritelty tapahtumia Montanassa, kun takakannen perusteella lukija jo tiesi, että sekä nainen että intiaani päätyvät Turkuun. Alkuosa oli lähinnä odottelua sen suhteen, milloin alkaa kunnolla tapahtua. En muutenkaan lämmennyt Montana-osiolle, vaan odotin, että Montanasta hypättäisiin taas kertomaan Turun tapahtumia. Kyllä Mäen parasta antia ehdottomasti ovat Turun kaupunkielämän kuvaukset.
Ei kirja täysin huonokaan ollut ja sen luki nopeasti, kuten Mäet yleensäkin. Muutamat juonen piirteet sentään tarjosivat, ainakin minulle, yllätyksiä. En ala tarkemmin määritellä noita kohtia, etten pilaa kenenkään mahdollisen lukijan lukukokemusta.
Reijo Mäki: Intiaani (2013)
Kustantaja: Otava
Kansi: Timo Numminen
Sivuja: 459
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti