Kas, on kestänyt melkein kuukauden saada yksi kirja luettua. Olkoonkin, että olen taas tehnyt syntiä ja lukenut kahta (no okei, kolmea) kirjaa yhtä aikaa. Loppuun näistä saattelin ensimmäisenä Max Mannerin uusimman romaanin, Räsynukke (2013).
Kirjan päähenkilönä seikkailee jo tuttu norjalainen Stein Storesen. En nyt juuri muista, mihin vuoteen Vapauttaja sijoittui, mutta kaikesta päätellen vettä on ehtinyt virrata Aurajoessa näiden kuvitteellisten tapahtumien välillä. Storesenia ei meinata tunnistaa, eikä hänkään aina meinaa muistaa, miltä kukakin näyttää. Storesen on elänyt Turussa rauhaisaa elämää vaimonsa kanssa, kunnes tämä saa surmansa onnettomuudessa. Storesen sekoilee hetken ja päättää sitten alkaa tehdä sitä, mitä parhaiten osaa. Hän perustaa etsivätoimiston. Erinäisten keikkojen keskellä hän saa kuulla, että hänen tyttärensä Nina, joka aiemmassa teoksessa oli kateissa, asuu nyt Turussa ja hänellä on lapsi. Storesen on siis ukki. Samalla Storesen kutsutaan auttamaan poliisia ja krp:a muutaman kaksoismurhan selvittämisessä. Kyseessä ovat vanhat pariskunnat, jotka on surmattu suunnilleen vuoden välein.
Kirjan tapahtumat kulkevat kahdessa tasossa ja kahdessa ajassa: nykyhetkessä ja menneisyydessä, noin suunnilleen 1940-luvun alussa.
Menneisyys ja nykyisyys, niin Storesenin kuin muidenkin kirjan henkilöiden, sekoittuvat. Itseäni kiehtoo se, miten Manner punoo juonta jättäen lukijalle epämääräisiä vinkkejä niin, että lukija on kohta jo hieman sekaisin, että ketä pitäisi epäillä. Samaten kirjan nimen monimerkityksisyys kiehtoo. Varsin kelpo dekkari, siis.
Max Manner: Räsynukke
Kustantaja: Crime Time
Kansi: Laura Rahinantti
Sivuja: 325
Olen pitkälti samaa mieltä, Manner on tosiaan melkoinen juonen mestari!
VastaaPoistaOn kyllä. Itseäni viehättää se, että lukijana saa miettiä ja arvella, että kukakohan on syyllinen, tai keneen nyt milläkin viitataan. Ei ole itsestään selvää nykykirjallisuudessa. Onneksi Manner vielä kunnolla haastaa lukijansa.
VastaaPoista