18. Pakkohan se oli tarttua Annika Lutherin teokseen Opettajainhuone (2013) näin tässä melkein kesäloman kynnyksellä. Takakansi lupaa seuraavaa: "Annika Luther --- on kirjoittanut työelämästä ja kouluarjen ristivedoista ajankohtaisen ja hillittömän hauskan aikalaisromaanin." No jaa.
Ajankohtainen kirja toki on ja tuo kyllä esiin kouluarjen ristiriitaisuudet ja ristivedot. Hillittömän hauska tuo ei kyllä minusta ollut. Mielestäni kirja oli varsin lattea. Se alkaa, yllätys yllätys, syyslukukauden suunnittelupäivästä ja päättyy keväällä suvivirren kajahdellessa. Väliin mahtuu suunnitelupäivää, teemapäivää, metsäretkeä, työpaikkaromanssia ja eräs valitettava tragediakin.
Nimen perusteella odotin, että tapahtumat sijoittuisivat enemmän konkreettisesti opehuoneeseen, sen tunnelmiin ja ihmisten välisiin jännitteisiin. Nyt opehuone itsessään oli vain kääntöpaikka matkalla luokkaan tai kotiin. Toki merkittävimmät tapahtumat tapahtuvatkin aina opettajainhuoneen ulkopuolella.
Kirja kuvaa koulun arkea realistisesti, siitä plussaa. Minkäänlaista kaunisteltua kuvaa opettajan ammatista ei kirjan myötä pääse syntymään.
Kirjan tapahtumat etenevät vuoroin eri opettajien näkökulmasta. Kaikkitietävä kertoja kuvailee, mitä henkilöt milloinkin ajattelevat. Tähänkin olisin toivonut jonkinlaista loogisuutta. Nyt yhden henkilön näkökulmasta kuvattiin alussa, sitten taas pitkään parin muun näkökulmasta, kunnes taas hypähdettiin ensimmäiseen. Kirjan takakannessa kerrotaan, kuinka äidinkielenopettaja Magdalena herää ahdistukseen kesäloman lopun lähestyessä. Ehkä tästä jotenkin ajattelin, että Magdalena olisi jonkinlainen päähenkilö. Kukaan ei kuitenkaan varsinaisesti nouse päähenkilöksi, sillä kaikkia sivutaan sen verran pinnallisesti. Ehkä tarkin kuva syntyy kieltenopettajasta Tovesta, joka tosin hänkin on ärsyttävän stereotypinen hahmo.
Mielenkiintoisia hahmoja ovat Freddu, insinööri, joka hyppää vaihtelun vuoksi opettajaksi, ja Jenny, joka yrittää huolehtia kuolleen sisarensa lapsista. Mukaan mahtuu myös kiintiöhomo Max. Särmikkäimmät hahmot ovat Mirri ja Staffan kaikessa äkeydessään ja myrkyllisyydessään, mutta heitä sivutaan valitettavan vähän. Hädin tuskin käy ilmi, minkä alan opettajia he ovat. Ei sillä, että sillä varsinaisesti mitään merkitystä olisi.
Kirja oli kyllä helppolukuinen, mutta ei erityisen sykähdyttävä.
Annika Luther: Opettajainhuone (2013)
Alkuperäisteos: Lärarrummet (2013)
Kustantaja: Teos & Schildts & Söderströms
Suomentanut: Sinna Virtanen
Sivuja: 308
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti