19. Yksi uusista suosikeistani jännäreiden saralla on ehdottomasti yhdysvaltalainen Karin Slaughter. Ensinnäkin minua viehätti hänen alkupään tuotantonsa yksinkertaiset nimet: Sokaistu, Riistetyt, Piinattu, Merkitty, Kadotettu ja Häpäisty. Nimet sikseen, ovat ne olleet myös sisällöltään mitä mainioimpia! Slaughter on osannut hyytävästi sukeltaa ihmismielen syviin syövereihin. Toisekseen minua kiinnostaa nyt, miten hän on tavallaan yhdistänyt kaksi eri sarjaa: tohtori Sara Lintonista kertovan Grant County -sarjan ja etsivä Will Trentistä kertovan Atlanta-sarjan. Slaughter kirjoittaa kiinnostavasti ja mukaansa tempaavasti.
Yli rajan (2011) alkaa, kun Will Trentin etsiväpari Faith Evans on matkalla venähtäneestä koulutuksesta äitinsä Evelynin ja pienen vauvansa Emman luo. Hän yrittää soittaa äidilleen, mutta tämä ei vastaa. Faith yrittää ja yrittää ja hiljalleen levottomuus alkaa vallata hänet. Perillä häntä odottaakin hyytävä näky: Evelyniä ei ole missään, Emma on lukittuna vajaan, ovessa on verinen kädenjälki, sisällä talossa on sekä miehen ruumis että pankkivankitilanne. Melkoinen setti, etten sanoisi.
Tapausta alkavat tutkia tiukkaakin tiukempi Amanda Wagner ja tämän alaisuudessa Will. Myös Sara joutuu keskelle tätä kaikkea hieman salakavalasti. Kaiken takaa löytyy huumekauppaa, jengien välisiä taistoja, korruptiota ja vanhoja syviä salaisuuksia. Kirjan lopussa Slaughter kerrassaan yllättää lukijansa yhden tällaisen salaisuuden paljastuessa.
Kirjan juoni on kaikkinensa hyvä. Kaikkein parasta siinä mielestäni kuitenkin oli Saran ja Willin välinen jännite. Välillä turhautti ja teki mieli huutaa hahmoille: "Tartu sitä nyt jo kädestä, kun mielesi tekee! Pussatkaa!" Will on mielestäni ihanan sympaattinen hahmo, jolle toivoisi vain hyvää. Kovin monessa kirjassa eivät muuten hahmot nouse näin lähelle lukijaa, tai ainakaan itse en ole vastaavaa juuri kokenut. Toivon kovasti, että tämä kirjasarja saisi vielä jatkoa! Ihan parasta Slaughteria!
Karin Slaughter: Yli rajan (2013)
Alkuperäisteos: Fallen (2011)
Kustantaja: Tammi
Suomentanut: Annukka Kolehmainen
Sivuja: 419
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti