Meillä on äitini kanssa ollut tapana jo vuodesta 1999 alkaen (hui kauhistus!), että ostamme toisillemme joululahjaksi kirjat. (No okei, kumpikin ostaa lisäksi jotain pientä kuitenkin...) Minä olen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta saanut (siis toivonut) tuoreinta Ilkka Remestä. Äitini on vastaavasti saanut Reijo Mäen uusimman teoksen. Sitten joulun jälkeen vaihto. Tai no, äiti ei Remeksistä välitä, mutta minä olen aina halunnut lukea sen uusimman Mäen.
Tällä kertaa siis kyseessä on vuonna 2012 ilmestynyt Sheriffi. Voisi kai sanoa, että taattua Mäen laatua. On pihakeinu, josta löytyy ruumis, on toinenkin ruumis ja täysi mysteeri niiden taustalla. Hätiin saapuu Jussi Vares.
Tällä kertaa Vares päätyy tutkinnan tuoksinassa seikkailemaan Turun alamaailmassa Raatimiehiksi kutsutun ryhmän siivittämänä. Mukana Raatimiehien riveissä on myös aiemmista kirjoista tuttu Kyypakkaus. Noin muuten mukana tarinassa seikkailevat vanhat tutut Luusalmi ja pastori Alanen sekä tietysti Uuden Apteekin Korpela. Olavin Krouvissakin käydään, pitkästä aikaa, muistaakseni. Ja kaiken taustalla kaikkitietävä ja kaiken näkevä sheriffi seuraa Vareksen liikkeitä. Niin, lisäksi kuvioihin ilmestyy myös Harriet, joka tekee Varekseen lähtemättömän vaikutuksen.
Dialogi svengaa kuin hirvi, vanhaan totuttuun tapaansa. Mäen tekstiä on mielestäni ilo lukea juuri sen värikkyyden ja monipuolisuuden ansiosta. Oman mielenkiintoisen lisänsä tuo omasta näkökulmastani se, että tapahtumat sijoittuvat Turkuun, jotakuinkin vielä lähelle omia kotikontujani. Jotenkin lukemista helpottaa, kun pystyy tasan tarkkaan näkemään mielessään ympäristön.
Kirja oli hyvä, muttei kuitenkaan mielestäni parasta Mäkeä. Onko Vares tulossa vanhaksi? Pari viimeisintä teosta ovat mielestäni näyttäneet Vareksen jonkin verran haavoittuvampana kuin aiemmin. Vares ei ole enää niin kaunis, nuori ja kuolematon, vaan elämän kolhut ulottuvat häneen jo vahvemmin. Lukemisen arvoinen kirja on ehdottomasti silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti