4. Dave Pelzer: Pimeän poika

Luimme siis lukupiirissämme Dave Pelzerin kirjoittaman kirjan Pimeän poika (2003). Se oli hirveä kaikessa kauheudessaan ja aluksi oikeastaan hyväkin. Suomennos koostuu kolmesta erillisestä kirjasta: The Child called it, The Lost Boy ja A Man named Dave. Jos kirja olisi jäänyt tuohon ensimmäiseen osaan, se olisi ollut hyvä. Luin ekan osan yhdessä illassa, kun en voinut vaan jättää sitä kesken. Kahden muun osan lukemiseen meni aikaa enemmän, sillä ne olivat melko tylsiä ja latteita.

Paikoin kirja suorastaan oksetti ja teke sen yhä, kun mietin, mitä Davelle on tapahtunut. Niin, kirja siis kertoo kirjoittajansa tarinan lapsesta aikuiseksi asti. Poika kohtaa lapsena käsittämätöntä julmuutta: onnellisten ensimmäisten elinvuosien jälkeen hänestä tulee käytännössä äitinsä orja, joka asuu kellarissa, eikä juuri saa syödäkseen. Äiti myös keksii toinen toistaan julmempia keinoja kiduttaa poikaa. Lopulta Dave otetaan huostaan, mutta hän joutuu silti kiertämään sijaisperheestä toiseen. Hän myös haikailee äitinsä hyväksyntää vielä aikuisenakin, eikä siis pysty tekemään pesäeroa julmaan äitiinsä.

Aikuisena Dave tuntuu olevan kertomansa mukaan tahdoton, suorastaan nyhverö, mitä tulee ihmissuhteisiin. Teki mieli kirkua, kun tekstiä luki. Jos alkuosa oksetti, toinen ja kolmas osa turhauttivat. Suomennos ei myöskään ollut mielestäni täysin onnistunut, vaan jotkin ilmaukset oli käännetty englannista niin, että ne eivät oikein suomen kieleen istuneet.

Ei tämä huono kirja ollut missään nimessä, olen minä paljon huonompiakin lukenut. Mutta kokonaisvaikutelma olisi ollut parempi, jos se olisi jätetty siihen ensimmäiseen osaan. No, ehkä sitä olisi halunnut tietää jotain Daven aikuisuudesta, mutta ei noin pitkäveteisesti kerrottuna.