Kaipasin kesälukemiseksi myös vanhaa kunnon Varesta. Jotenkin se sopii niin hyvin kesään. Ehkä siksi, että useiden Mäen kirjojen tapahtumat sijoittuvat kesäiseen Turkuun. Olen lukenut Sukkanauhakäärmeen (1989) joskus aiemminkin, mutta nyt tuntui olevan sopiva hetki palata sen pariin.
Eletään (taa kerran) vuosisadan kuuminta kesää Turussa. Jussi Vares saa eräältä mustasukkaiselta aviomieheltä toimeksiannon seurata huikentelevaista rouvaa, tai lähinnä tämän syrjähyppyä, espanjalaista Jesus Maria Loboa, joka toimii pianistina eräässä baarissa. Mustasukkainen on varma, ettei espanjalaisella pianon pimputtajalla ole puhtaat jauhot pussissa. Varjostaessaan Loboa Vares huomaa, ettei olekaan ehkä ainoa, joka on miehen kintereillä.
Eräänä kesäisenä iltana eräs elämä saa päätöksensä Turun Vartiovuoren rinteillä. Samalla katoaa asiakirjasalkku, joka on jo ehtinyt herättää uteliaisuutta. Kuka tappoi ja miksi, ja missä on salkku?
Samalla, kun kesäinen kaupunki elää elämäänsä, Kakolan vankilassa virolaisvanki Torsten Rapp suunnittelee pakoa. Miten Rapp tähän kaikkeen liittyy?
Kirja on taattua Mäkeä. Itseäni kiehtoo ehkä eniten oman kotikaupunkini kuvaukset: on mukava miettiä, missä mennään ja yrittää palauttaa mieliin parinkymmenen vuoden takaisia maisemia siltä osin kuin se on mahdollista. Dialogi ja kerronta eivät tässä ole vielä saavuttaneet sitä tasoa, mille Mäki parhaimmillaan pystyy. Juoni itsessään on kuitenkin hyvin suunniteltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti