Nyt on tullut vähän luettua sarjoissa näitä kirjoja; ensin pari Tuija Lehtistä, sitten kolme Reijo Mäkeä. Ja seuraavaksikin tulee eräs duo samalta tekijältä. Mutta ensin Reijo Mäkeen ja Pimeyden tangoon (1997). Miksi noilla kirjoilla pitää olla niin samankaltaiset nimet? Ensin Nuoruustango, sitten Pimeyden tango. Ihan meinaa mennä lukijalla puurot ja vellit, tangot ja valssit sekaisin.
Kuten nyt lukemani kaksi edeltävää Mäen kirjaa, tämäkin alkaa sillä, että Vares saa toimeksiannoksi varjostaa syrjähypystä epäiltyä. Tällä kertaa kyse on huikentelevaisesta vaimosta. Pitäisikin ehkä tutkia, alkavatko kaikki kirjat samalla tavoin. Jotenkin nämä varjostuskeikat ovat sitä tyypillisintä ja tylsintä yksityisetsivän työsarkaa, mutta saattavat johtaa synkemmille vesille.
Nyt alkuasetelma jää hieman sivuun ja Vareksen päähuomio kiinnittyy joitakin vuosia aiemmin sattuneeseen, koko Suomea kuohuttaneeseen tangokuninkaan murhaan. Vares saa yöllisen soiton toimittajatutultaan, joka kertoo tietävänsä, kuka murhaaja on. Tämän jälkeen toimittaja katoaa jäljettömiin. Vares alkaa tutkia tapausta apunaan aina luotettavat pastori Alanen ja novellikirjailija Luusalmi. Lisämaustetta soppaan tuo Sörkan vankilasta omille lomille lähtevä Veikko Hopea, jolla on niin sanotusti kana kynittävänä Vareksen kanssa.
Viihdyttävää luettavaa tämäkin oli. Pidin erityisesti loppukahinoista, joissa lukija yllätettiin kerta toisensa jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti