Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiaa on hehkutettu paljon. Itse tulin tarttuneeksi jostain syystä siihen vasta nyt. Bongasin viikko sitten divarista opuksen, jossa koko trilogia on yksissä kansissa ja kotiutin sen. Aloitin ekan osan lukemisen jo automatkalla.
Nälkäpeli (2008) on siis trilogian ensimmäinen osa. Pitkästä aikaa kirja, joka todella koukutti niin, että en ollut malttaa laskea sitä käsistäni. Se tulikin sitten lukaistua melkoisen nopeasti. Ehkä jo tuosta alusta voi päätellä, että pidin kirjasta kovasti. Kirjaa kai pidetään lähinnä nuortenkirjana ja nuoret ovat sitä paljon lukeneet, mutta kyllä vähän vanhempikin lukija kirjasta nauttii. Voi olla, että nuoret eivät niin hyvin huomaa kaikkea sitä, mikä kätkeytyy enemmänkin kirjan rivien väleihin.
Kirja on dystopia luonnonkatastrofien tuhoamasta Pohjois-Amerikasta, jonka raunioille on syntynyt Panemin kaupunki. Maa on jaettu 12:en vyöhykkeeseen, joita hallinnoi diktatuurin lailla Capitolin kaupunki. Capitolissa on kaikkea, vyöhykkeillä ei juuri mitään, vaan ihmiset näkevät nälkää ja köyhyyttä ja joutuvat sinnittelemään eri tavoin saadakseen elantonsa. Koska kansalaiset aikanaan kapinoivat Capitolin hallintoa ja kurjuutta vastaan, Capitol rankaisee kansaa vuosittaisella nälkäpelillä. Peliin lähetetään jokaiselta vyöhykkeeltä kaksi tribuuttia, tyttö ja poika. Tribuutit ovat iältään 12-18-vuotiaita. Julmassa pelissä voi olla vain yksi voittaja, hän, joka on viimeisenä elossa. Pelistä tulee väistämättä mieleen Big Brother: peliä kuvataan 24/7 ja kansa seuraa sitä niin henkeään pidätellen kuin voittajasta vetoa lyöden. Pelaajat saavat myös sponsoreita, vaikka eivät itse tiedäkään, mitä ulkomaailmassa tapahtuu.
Nälkäpelin päähenkilö on 16-vuotias Katniss Everdeen, nokkela, itsepäinen ja itsenäinen nuori nainen. Hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen peliltä siskonsa Primrosen. Katnissin pariksi tulee Peeta Mellarck, joka on palavasti rakastunut Katnissiin, ollut sitä jo lapsesta asti. Nuoret kuljetetaan junalla Capitoliin, jossa heitä stailataan viikko ennen pelin alkua.
Tarina on siis mukaansa tempaava ja jännitys säilyy ihan loppuun asti. Tapahtumapaikat on kuvailtu hienosti, ja maltankin tuskin odottaa, että näen tästä tehdyn elokuvan: haluan nähdä, miten taistelut ynnä muut on toteutettu filmillä. Myös henkilöhahmot ovat onnistuneita. Maltan tuskin odottaa sitäkään, että pääsen käsiksi trilogian seuraavaan osaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti