Sukkanauhakäärmeen jälkeen tartuin saman tekijän teokseen Nuoruustango (2005). Tämänkin olen joskus lukenut mutta autuaasti unohtanut. Kannatti lukea uudelleen.
Tarina alkaa 1970-luvun Merikarvialta, jossa nuori Jussi Vares suuntaa kahden kaverinsa kanssa lavatansseihin. Illan seuraukset ovat ikävät ja jättävät jälkensä kaikkiin osapuoliin hieman eri tavoin. Nuori Jussi myös haikailee vaihto-oppilaaksi lähtenyttä ihastustaan Emiliaa. Kaikkiin näihin henkilöihin Jussi törmää myöhemmässä elämässään täysin arvaamatta.
Menneisyyden tapahtumat kerrotaan epilogissa, jonka jälkeen kirja koostuu neljästä osasta, jotka puolestaan sijoittuvat nykypäivään. Vares saa toimeksiannokseen tällä kertaa seurata uskottomaksi epäiltyä aviomiestä, jolla tuntuu olevan hämäriä tuttavuuksia. Uskottomuusepäilyissä ei ole perää, sen sijaan kaikkea muuta hämärää miehen toimiin kyllä kätkeytyy. Yhtäkkiä käy ilmi, että mies on Vareksen nuoruuden ystävä juuri tuolta kohtalokkaalta illalta.
Vares ei olisi Vares, ellei hän välillä viettäisi pitkiä kosteita iltoja päätyen satunnaisen daamin kotiin yöksi. Seuraavana aamuna aamiaisella Vareksen nuoruuden rakkaus Emilia yllättäen löytyy myös kyseisestä asunnosta.
Vareksen menneisyyden hahmot kietoutuvat kiehtovasti yhteen, eikä lukija aavista, mistä oikein onkaa kyse. Lukija jää miettimään alkutilannetta ja sitä, miksi Vares toimeksiantonsa saa. Miksi aviomiestä epäillään uskottomuudesta, mitä asian takana oikein on. Ihan loppumetreillä se kuitenkin hauskalla tavalla paljastuu lukijalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti