Olen lukenut vissiinkin kaikki Tess Gerritseniltä suomennetut kirjat, uusimpana niistä uusin, Eloonjäänyt (2012). Kirja oli hyvä, helppolukuinen ja pitkästä aikaa ihan oikeasti jännittävä! En meinannut uskaltaa lukea kirjaa loppuun yötä vasten. Mikä herkkis minustakin on vanhemmiten tullut.
Kirja kertoo kolmesta nuoresta, jotka eivät ennalta tunne toisiaan. Heitä yhdistää kuitenkin se, että heidän vanhempansa on murhattu, ja he itse ovat jääneet verilöylyistä eroon. Salama ei iske kahdesti samaan paikkaan, vai iskeekö? Näin näyttää nuorien kohdalla käyvän, sillä myös heidän kasvattiperheensä kokevat sittemmin saman karun kohtalon.
Nuoret sijoitetaan Mefisto-klubin ylläpitämään Eveningsong-nimiseen koulukotiin, joka sijaitsee syrjäisessä kartanossa keskellä metsää. Koulukodin nuoria yhdistävät samanlaiset kohtalot. Eveningsongissa asuu myös Julian, Maura Islesin "ottopoika". Maura saapuu tapaamaan Juliania, kun samaan aikaan Mauran ystävä Jane Rizzoli tulee paikalle tuomaan yhtä kolmesta vainotusta nuoresta. Hiljalleen kiemurat alkavat kiertyä auki.
Tämä teos on jatkoa Gerritsenin aiemmille teoksille Mefisto-klubi ja Jääkylmä. Olen ne(kin) molemmat lukenut joskus mutten niistä(kään) muistanut juuri mitään. Olisi ollut taas avuksi, jos ne olisivat olleet paremmassa muistissa. Nyt jotkin viittauksen aiempiin tapahtumiin jäivät omalta osaltani vähän hämäriksi.
Pidin kyllä kirjasta kovastikin, vaikka loppukäänteet osoittautuivat hieman monimutkaisiksi. Kai minä hämmennyin, sillä Gerritsenin aiemmat teokset ovat mielestäni olleet suoraviivaisempia. Toisaalta hyvä, että hän saa uusia ulottuvuuksia tarinoihinsa.
Lukuvuosi hiljentynee taas hetkeksi, sillä kesken on parikin vähän enemmän aikaa vievää kirjaa. Katsotaan, koska pääsen palaamaan niiden parissa tälle puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti