lauantai 23. tammikuuta 2016

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

3. Vuoden ensimmäinen klassikko luettu! Nimittäin Lee Harperin Kuin surmaisi satakielen (1960). Kirja on ollut nimeltä tuttu, mutta yhtään en ole tiennyt, mistä se kertoo. Oli ällistyttävää ja jotenkin pelottavaakin huomata, miten ajankohtainen kirja on yhä ja taas!

Kirja sijoittuu Alabaman Maycombin pikkukaupunkiin ja 1930-luvulle. Kirja kerrotaan pienen tytön näkökulmasta. Tuo tyttö ja näkökulma ovat hurmaavia! Jos nyt kirjaa voi teemojensa puolesta hurmaavaksi sanoa.

Päähenkil on siis tyttö nimeltä Scout, oikealta nimeltään Jean Louise. Minulle ei käynyt selväksi, miksi häntä sanotaan Scoutiksi. Scoutilla on veli, Jem, jonka kanssa hän leikkii ja kasvaa. Kesäisin heidän seuraansa liittyy myös Dill, joka tulee aina viettämään kesiään Rachel-tädin luokse. Välillä toki viitataan lasten luokkatovereihin, mutta lähinnä minulle jää sellainen kuva, että Scout ei juuri vietä aikaa muiden kuin veljensä ja Dillin kanssa. Sisarusten isä, Atticus Finch, on puolustusasianajaja. Perhe on siis vakavarainen ja tavallaan arvostettukin.

Elämä rullaa eteenpäin tavallisen rauhallisena ja viattomana. Lapset viettävät kesiään leikkien, talvella he käyvät koulua ja Scout ihmettelee luokkatovereita, joista osa tulee todella niukoista oloista. Selvä kahtiajako kuitenkin kaupungissa tuntuu olevan: on valkoiset ja on mustat.

Kaikki kääntyy ja kärjistyy, kun Atticus saa puolustettavakseen mustan miehen. Siinä on mustan miehen sana valkoisen miehen sanaa vastaan. Ei liene vaikea arvata, kumman eduksi asia kääntyy... Hetken koko kaupunki on sekaisin. Scout ei ole ymmärtää, miksi ennen ystävälliset ihmiset nyt kääntävät selkänsä. Mikä tekee Scoutin isästä nyt pahan? Hänhän vain puolustaa viatonta...

On häkellyttävää, kuin samojen asioiden kanssa nykyisin painimme. Ovatko kaikki "vieraat", tai ulkonäöltään tai etniseltä taustaltaan erilaiset pahoja? Onko meillä oikeus tuomita? Millä perusteella, ja keitä kaikkia tuomitsemme? Rasismia on varmaan aina ollut, mutta nyt asia on taas niin pinnalla, että tämäkin kirja on niin kovin ajankohtainen. Toivoisin oikeastaan jokaisen lukevan sen! Kirja herättää ajatuksia, mutta ei saarnaamalla eikä varsinaisesti tuomitsemalla, vaan viattoman lapsen silmin kerrottuna.

Pidin kirjasta kyllä kovasti! Välillä lukeminen tökki, kun tuntui, että mitään ei oikeastaan tapahdu, että juoni vaan soljuu eteenpäin vailla sen kummempia käännekohtia. No, tulihan niitä käänteitäkin sieltä sitten lopulta.

Hieno teos. Pitänee kyllä lukea sen hiljattain julkaistu jatko-osakin.

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen (2015)
Alkuperäisteos: To Kill a Mockingbird (1960)
Kustantaja: Gummerus
Suomentanut: Maija Westerlund
Sivuja: 408

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Sofi Oksanen: Norma

2. Vuoden toiseksi kirjaksi valikoitui Sofi Oksasen uutukainen, Norma (2015). En oikein tiedä, mitä kirjasta kertoisin, tai mitä siitä sanoisin... En etukäteen ollut selvittänyt siitä mitään, enkä lukenut edes arvosteluita sen tarkemmin. Lähdin kirjan kimppuun siis ihan puhtaalta pöydältä. Ehkä kirja oli siksi pettymys, kun odotin jotain muuta kuin sain.

Kirjan päähenkilö on Norma Rossi. Kirja alkaa hänen äitinsä hautajaisista. Kautta kirjan Norma pohtii, miksi hänen äitinsä hyppäsi metron alle. Normalla on myös salaisuus: hänen hiuksensa ovat yliluonnolliset. Kaikki kietoutuukin oikeastaan (Norman) hiusten ympärille.

Teemana on se, miten naista ja hänen kehoaan voidaan käyttää eri tavoin hyväksi. Teema on tärkeä ja aina ajankohtainen. Oksanen kirjoittaa hyvin ja kepeähkösti; hänen tekstiään on kyllä ilo lukea! Silti itse tarina jää minulle etäiseksi. Ehkä siksi, että odotin kuitenkin jotain historiallisempaa ja jotenkin vakavampaa otetta. Nyt liikutaan nykypäivän Helsingissä ja pintavire on kepeä, olkoonkin, että taustalla ja pohjalla on vakavia aiheita.

Nyt ei kyllä valitettavasti ollut kirja minun makuuni.

Sofi Oksanen: Norma (2015)
Kustantaja: Like
Sivuja: 304

maanantai 11. tammikuuta 2016

Harri Winter: Pahan palkka

1. Ensinnäkin hyvää alkanutta vuotta kaikille! Pitäisi varmaan ihan alkuun pykätä joku katsaus viime vuoteen ja joku katsaus tulevaan, mutta ehkä en nyt jaksa, vaan menen suoraan asiaan. Eli esittelen tämän vuoden ensimmäisen kirjan. Se on Harri Winterin Pahan palkka (2015). Kirja on siis jatkoa joulukuussa lukemalleni Winterin esikoiselle.

Pahan palkka sijoittuu muutaman vuoden eteenpäin edeltäjänsä tapahtumista, vuoteen 2000. Tapahtumapaikkoina ovat Thaimaa, Helsinki, Tukholma, Lontoo ja St. Lucia. Melkoisen kansainvälinen meininki siis!

Tämä kirja jatkaa More Justicen tarinaa, joka tosin on tuloillaan päätökseensä: viimeinen keikka on jo sovittu. Tässä kuitenkin viimeinen operaatio uhkaa paisua sellaisiin mittakaavoihin, että huhhuh. Minusta on kovin hankalaa kertoa teoksesta niin, etten vahingossa tule paljastaneeksi, kuka ekan osan tyypeistä on yhä mukana ja missä osassa. (Ylipäätäänkin kirjoittaminen tökkii juuri nyt, pahoitteluni!)

Pahan palkka oli kyllä hitusen parempi kuin Hyvät pahat pojat. Jään odottelemaan luvattua kolmatta ja ilmeisesti tarinan päättävää osaa...

Harri Winter: Pahan palkka (2015)
Kustantaja: MurhaMylly
Sivuja: 281