2. Vuoden toiseksi kirjaksi valikoitui Sofi Oksasen uutukainen, Norma (2015). En oikein tiedä, mitä kirjasta kertoisin, tai mitä siitä sanoisin... En etukäteen ollut selvittänyt siitä mitään, enkä lukenut edes arvosteluita sen tarkemmin. Lähdin kirjan kimppuun siis ihan puhtaalta pöydältä. Ehkä kirja oli siksi pettymys, kun odotin jotain muuta kuin sain.
Kirjan päähenkilö on Norma Rossi. Kirja alkaa hänen äitinsä hautajaisista. Kautta kirjan Norma pohtii, miksi hänen äitinsä hyppäsi metron alle. Normalla on myös salaisuus: hänen hiuksensa ovat yliluonnolliset. Kaikki kietoutuukin oikeastaan (Norman) hiusten ympärille.
Teemana on se, miten naista ja hänen kehoaan voidaan käyttää eri tavoin hyväksi. Teema on tärkeä ja aina ajankohtainen. Oksanen kirjoittaa hyvin ja kepeähkösti; hänen tekstiään on kyllä ilo lukea! Silti itse tarina jää minulle etäiseksi. Ehkä siksi, että odotin kuitenkin jotain historiallisempaa ja jotenkin vakavampaa otetta. Nyt liikutaan nykypäivän Helsingissä ja pintavire on kepeä, olkoonkin, että taustalla ja pohjalla on vakavia aiheita.
Nyt ei kyllä valitettavasti ollut kirja minun makuuni.
Sofi Oksanen: Norma (2015)
Kustantaja: Like
Sivuja: 304
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti