3. Vuoden ensimmäinen klassikko luettu! Nimittäin Lee Harperin Kuin surmaisi satakielen (1960). Kirja on ollut nimeltä tuttu, mutta yhtään en ole tiennyt, mistä se kertoo. Oli ällistyttävää ja jotenkin pelottavaakin huomata, miten ajankohtainen kirja on yhä ja taas!
Kirja sijoittuu Alabaman Maycombin pikkukaupunkiin ja 1930-luvulle. Kirja kerrotaan pienen tytön näkökulmasta. Tuo tyttö ja näkökulma ovat hurmaavia! Jos nyt kirjaa voi teemojensa puolesta hurmaavaksi sanoa.
Päähenkil on siis tyttö nimeltä Scout, oikealta nimeltään Jean Louise. Minulle ei käynyt selväksi, miksi häntä sanotaan Scoutiksi. Scoutilla on veli, Jem, jonka kanssa hän leikkii ja kasvaa. Kesäisin heidän seuraansa liittyy myös Dill, joka tulee aina viettämään kesiään Rachel-tädin luokse. Välillä toki viitataan lasten luokkatovereihin, mutta lähinnä minulle jää sellainen kuva, että Scout ei juuri vietä aikaa muiden kuin veljensä ja Dillin kanssa. Sisarusten isä, Atticus Finch, on puolustusasianajaja. Perhe on siis vakavarainen ja tavallaan arvostettukin.
Elämä rullaa eteenpäin tavallisen rauhallisena ja viattomana. Lapset viettävät kesiään leikkien, talvella he käyvät koulua ja Scout ihmettelee luokkatovereita, joista osa tulee todella niukoista oloista. Selvä kahtiajako kuitenkin kaupungissa tuntuu olevan: on valkoiset ja on mustat.
Kaikki kääntyy ja kärjistyy, kun Atticus saa puolustettavakseen mustan miehen. Siinä on mustan miehen sana valkoisen miehen sanaa vastaan. Ei liene vaikea arvata, kumman eduksi asia kääntyy... Hetken koko kaupunki on sekaisin. Scout ei ole ymmärtää, miksi ennen ystävälliset ihmiset nyt kääntävät selkänsä. Mikä tekee Scoutin isästä nyt pahan? Hänhän vain puolustaa viatonta...
On häkellyttävää, kuin samojen asioiden kanssa nykyisin painimme. Ovatko kaikki "vieraat", tai ulkonäöltään tai etniseltä taustaltaan erilaiset pahoja? Onko meillä oikeus tuomita? Millä perusteella, ja keitä kaikkia tuomitsemme? Rasismia on varmaan aina ollut, mutta nyt asia on taas niin pinnalla, että tämäkin kirja on niin kovin ajankohtainen. Toivoisin oikeastaan jokaisen lukevan sen! Kirja herättää ajatuksia, mutta ei saarnaamalla eikä varsinaisesti tuomitsemalla, vaan viattoman lapsen silmin kerrottuna.
Pidin kirjasta kyllä kovasti! Välillä lukeminen tökki, kun tuntui, että mitään ei oikeastaan tapahdu, että juoni vaan soljuu eteenpäin vailla sen kummempia käännekohtia. No, tulihan niitä käänteitäkin sieltä sitten lopulta.
Hieno teos. Pitänee kyllä lukea sen hiljattain julkaistu jatko-osakin.
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen (2015)
Alkuperäisteos: To Kill a Mockingbird (1960)
Kustantaja: Gummerus
Suomentanut: Maija Westerlund
Sivuja: 408
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti