Voi voi, kyllä nyt taas on ollut nihkeää lukemisen kanssa. Mutta ei hätää, alkuvuoden kiireet ehkä hieman hellittävät, joten toivottavasti aikaa lukemisellekin jää enemmän! Nyt sain luettua oikeastaan hetkessä minulle uuden tekijän teoksen: J. K. Johanssonin Lauran (2013). Tai oikeastaan olen jostain lehdestä jonkun arvostelun aikanaan lukenut, kun kirjoittajan nimi on jäänyt mieleen. Kirjastosta ei vain ole meinannut löytyä tätä ensimmäistä osaa, vaan kaksi seuraavaa. Mutta halusin aloittaa ekasta, mikä näin jälkikäteen oli vähintäänkin ainoa mahdollinen ratkaisu.
J. K. Johanssonin nimen takana on ryhmä tarinankerronnan ammattilaisia, kertoo takakansiteksti. Keitähän he mahtavat olla, mietin vain. Mietin, miten jokin kollektiivi tarinaa kertoo. Miettivätkö he sitä yhdessä yhden toimiessa kirjurina, vai kirjoittaako jokainen vuorollaan pätkän, vai mitä. Yritin kirjaa lukiessani analysoida kerrontaa, mutta en ainakaan huomannut, että sen tyyli tai kieli olisi vaihtunut. Tai sitten kustannustoimittaja on ollut hyvä.
Tarina kertoo nimensä mukaisesti 15-vuotiaasta Laurasta, tai paremminkin siitä, miten hän on kadonnut. Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Palokasken lähiöön, jonne saapuu kirjan ehkä varsinainen päähenkilö, Miia. Hän tulee Palokasken kouluun erityisopettajaksi. Hän saapuu siis keskelle mylläkkään, kun kaikki kuohuvat Laurasta. Miia on entinen poliisi, joka ei uudessa roolissaankaan malta olla sekaantumatta tutkimuksiin. Karmivaa on, että Miian veli, Nikke, joka työskentelee samassa koulussa psykologina, tuntuu olevan jotenkin sekaantunut koko kuvioon. Kaiken lisäksi menneisyydestä nousee kummittelemaan Venla, Miian ja Niken sisko, joka myös on aikanaan kadonnut jälkiä jättämättä.
Juoni on jokseenkin suoraviivainen. Kirja on kyllä helppo lukea ja tarina on mukaansa tempaava, mutta sanoisinko, että kaiken kaikkiaan vähän heppoinen. Henkilöhahmot ovat kyllä mielenkiintoisia, mutta ehkä jopa turhankin karrikoituja, kuten vaikkapa Miian kaverit: Suski on neuroottisuudessaan ärsyttävä, Isabella on luontaistuotekauppaan hurahtanut haihattelija, Aikku puolestaan etsii kallonmuodoltaan sopivaa miestä ties kuinka monennen lapsensa isäksi. Miia puolestaan on sitoutumaton, mutta jolla riittää vipinää miesten kanssa. Tässä tarinassa piipahtavat miehet ovat molemmat omilla tavoillaan vähintäänkin epäilystä herättäviä.
Sarjasta on ilmestynyt myös kaksi myöhempää osaa, jotka on kyllä aivan pakko lukea. Vaikka teos ei järin syvällinen ollutkaan, oli se ihan kelvollista viihdettä ja koukutti niin, että seuraavatkin osat on mitä pikimmin haettava kirjastosta.
J. K. Johansson: Laura - Palokaski 1 (2013)
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 221
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti