8. Piti ottaa päivätorkut, mutta luinkin sitten siltä makaamalta loppuun Palokaski-trilogian päätösosan, Venlan (2015). Edelleen olen sitä mieltä, että koko trilogia kannattaa lukea samaan syssyyn, sen verran tiivis jatkumo ne ovat. Venlakin jatkui suoraan siitä, mihin Noora jäi.
Tai no oikeastaan kirja alkaa takaumalla vuodesta 1987 ja Venlan ajatuksista. Kirjan nimihenkilö siis on aiemmista osista tutun Miian kadonnut sisko Venla. Päätösosa tuo kyllä selvyyden Venlan mysteeristä, mutta melko vähälle huomiolle Venla silti tavallaan jää.
Kirja keskittyy siis tutkimaan, pohtimaan ja ratkomaan sitä, mitä Palokaskessa tapahtuu; miksi nuoria tyttöjä katoaa. Entä mikä merkitys on kaikilla näillä tytöillä kaulassa olleella enkeliriipuksella? Sellainen oli Venlalla aikanaan ja sittemmin myös Lauralla ja Nooralla.
Miia on aivan varma, että joku tai jokin uhkaa häntäkin. Varsinainen mysteeri on myös Henri Saastamoinen, psykiatri, jolla Miia kävi kerran, mutta joka sittemmin katosi. Miia on varma, että Saastamoisella on avaimet mysteerin ratkaisuun.
Tämä osa teki sen, mitä aiemmat osat eivät: tässä tuli nyt hengästyttäviä juonenkäänteitä yksi toisensa perään, ja hahmoista paljastui aivan uusia puolia ja käänteitäkin. Lopulta vyyhti lähti keriytymään auki.
Kirja tosiaan oli nopealukuinen: kun vauhtiin pääsi, ei sitä malttanut laskea käsistään. Valitettavasti kirjaa leimasi hutiloiden tehdyn maku. Ensinnäkin kirjoitus- tai painovirheitä oli tavattomasti. Toisekseen minusta kirja jätti enemmän avonaisia kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Kirja esimerkiksi paljasti yllättävän sukulaisuussuhteen, josta ei sitten lopulta kerrottu tarkemmin. Tai ehkä luin vain huolimattomasti... Jotenkin lopetus oli turhan äkkinäinen ja "helppo". Olisin tosiaan kaivannut aika paljon enemmän selityksiä ja vastauksia. Yhtäkaikki trilogia tarjosi oikein kivan ja tähän hetkeen sopivan kevyen lukukokemuksen kuitenkin.
J.K. Johansson: Venla - Palokaski 3 (2015)
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 204
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti