9. Olen tämän kyllä lukenut joskus aiemminkin, mutta en sinä aikana, mitä olen blogannut. Nimittäin siis Reijo Mäen Marraskuu on musta hauta (1988). Ekasta lukukerrasta on aikaa jo siitäkin päätellen, että en muistanut kirjasta kyllä juuri mitään! Toisaalta tämä jäi kaiken kaikkiaankin vähän mitäänsanomattomaksi Varekseksi, että voipi olla, että en tästä muista mitään enää edes parin viikon kuluttua.
Eletään marraskuuta, ja Jussi Vares on mieli synkeänä. Pankkitilin tilanne on heikko, naisia ei ole ja mieli on muutenkin kovin musta. Varekselle marraskuu tuntuu olevan kuukausista julmin. Eikä siis meinaa keikkaakaan pukata. Kunnes sitten eräs rouva Uittamolta ottaa yhteyttä ja palkkaa Vareksen varjostamaan miestään, joka tekee Tallinnassa idänkauppaa ja jota vaimo epäilee aviorikoksesta. Rouva lupaa maksaa hyvin, joten Vares tarttuu tarjoukseen ja matkaa Tallinnaan. Kovin erilaiseen Tallinnaan kuin se, minkä me nykypäivänä tunnemme. Kirja on kirjoitettu vuonna 1988, joten eletään vielä vankkaa neuvostoaikaa, mikä näkyy hyvin kirjassa.
Alkoi oikein kiinnostaa, että millaistahan siis on ollut sen ajan Tallinnassa. Ja onko Mäki itse päässyt siellä käymään, mitä ilmeisimmin, kun niin tarkasti pystyy havainnoimaan ja kuvailemaan paikkoja ja elämänmenoa.
Vareksen keikka Tallinnassa alkaa leppoisissa, ja viinanhuuruisissa, merkeissä, mutta pian alkaa tapahtua. Tapahtuu nimittäin murha, ja Vares joutuu pyytämättä keskelle toimintaa ja epäilyksiä. KGB on voimissaan ja sitä pitää pelätä. Kuka on kuka ja mihin kaikki tähtää...
Tämän kirjan lukemisessa minulla kesti yllättävän kauan. Ehkä siksi, kun tässä ei ollut Mäelle tyypillistä nasevaa huumoria ja muutenkin meininki oli synkeähkö. Tuntuu, että kaikkia juonenkäänteitä ei ehkä jaksanut ihan ajatuksella koko ajan seurata. Ei siis todellakaan parasta Mäkeä ollut tämä.
Reijo Mäki: Marraskuu on musta hauta (1988)
Kustantaja: Otava
Sivuja: 251
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti