5. Bridget Jones on täällä taas! Tai no, onhan tuo ollut jo jonkin aikaa; Bridget Jones - Mad about The Boy on kuitenkin ilmestynyt jo vuonna 2013. Olen kai jotenkin tiedostanut, että tällainen kirja on ilmestynyt, tai sitten en. Mitään tarkkaa ajatusta minulla ei kyllä teoksesta ole ollut, ei ennen kuin bongasin sen kirjastosta.
Olen pitänyt aiemmista Bridget Joneseista, eikä ihan huono ollut tämäkään. Mutta ei tämä kyllä jotenkaan edeltäjiensä tasolle yltänyt. Aikaa on edeltävistä osista kulunut, ja aikaa on kulunut kirjassakin. Kivaa siis, että Bridget on ikääntynyt vuosien kuluessa, eikä häntä suinkaan ole jätetty vanhaksi höpsöksi kolmekymppiseksi sinkku-Bridgetiksi edelleen. Ehei, nyt Bridget on viisikymppinen ja leski. Eli tavallaan hän on taas lähtöpisteessä. Sillä erotuksella, että nyt hänellä on kaksi pientä lasta.
Tavallaan Bridgetin hömppäily on hauskaa ja se tekee kirjasta sen, mikä se on. Toisaalta se ärsyttää; miten ei, hitto vie, aikuinen nainen nyt saa hoidettua asioitaan, vaan jää haahuilemaan ja haaveilemaan ja sitä myöden myöhästyy aina ja kaikkialta!?
Tarina alkaa huhtikuusta 2013. Sitten seuraa vuoden takauma, eli tarinaa lähdetään kuromaan vuoden 2012 huhtikuusta kohti prologin tapahtumia ja siitä edelleen vuoden 2013 loppuun asti tutussa päiväkirjamuodossa. Päiväkirjamerkintöjen alkuun on tuttuun tapaan kerrottu paino, poikaystävien ja seksikertojen määrät, ja nyt uutena somen innoittamana mm. Twitter-seuraajien määrät ja niiden muutokset.
Pidin siis siitä, miten Bridget on, hmm... kasvanut ja muuttunut vuosien saatossa. En pitänyt siitä, että hän oli edelleen ihan yhtä sählä. Vaikka ehkä Bridget ei olisi Bridget ilman tuota sähläystä. Kaikkein eniten minua kuitenkin ärsytti mahdollisesti käännöstekninen seikka. Aivan liian usein kirjan sivuilla toistuivat lyhennykset jne. ja tms. Esim. "Pystyn viimein putoamaan vapaasti surkeuden, turvattomuuden, emotionaalisen eristyneisyyden jne. kuiluun." (s. 32). Toisinaan samalla aukeamalla saattoi olla useampia tms. ja/tai jne. -lyhenteitä. Mielestäni ne tuntuivat turhilta ja jotenkin laiskoilta ratkaisuilta suomennoksen kannalta.
Samaan aikaan minua huvitti ja ärsytti Bridgetin neuroottisuus deittiensä suhteen; se, miten hän pähkäili, kun hänelle ei tekstata tarpeeksi nopeasti takaisin ja miten hän itse tykittää tekstareita menemään. Ehkä siinä oli jotain valitettavan omakohtaisen tuttuakin...
Päiväkirjamuotoisuutensa vuoksi kirja oli kepeä ja helpohko luettava, vaikka ei tämä nyt ihan yhtä ilahduttavan terävä ollut kuin sarjan ekat osat.
Helen Fielding: Bridget Jones - Mad about The Boy (2013)
Alkuperäisteos: Bridget Jones - Mad about The Boy (2013)
Kustantaja: Otava
Suomentaja: Annika Eräpuro
Sivuja: 439
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti