Kyllä ei hyvin mene. Hävettää, miten vähän olenkaan lukenut, juuri sinä vuonna, kun päätin kirjablogin perustaa. Mutta tästä on suunta vain ylöspäin, eikö niin? Yhtenä syynä tälle vähäiselle lukemiselle on se, että en meinannut millään saada luettua loppuun Nälkäpelin kolmatta ja viimeistä osaa. Tökki niin maan perhanasti. Ja päätin, että muuhun en koske ennen kuin tämä on taputeltu. Huh, nyt se on valmis.
Minua jotenkin jopa hämmentää, miksi Matkijanärhi (2010) tuotti minulle niin suuria vaikeuksia. Odotukset olivat korkealla kahden ekan osan jälkeen, varsinkin, kun myös muualla tätä kolmatta osaa oli suitsutettu. Ehkä siksi tämä olikin pettymys, kun se ei omalta kohdaltani täyttänyt sille asetettuja odotuksia. Ekat osat olivat toimintaa, tämä oli enimmäkseen politikointia ja odottelua sille, mitä tuleman pitää.
Lähtökohta Matkijanärhessä siis on se, että Katnissin koti, vyöhyke 12, on tuhottu. Katniss, hänen perheensä ja Gale ovat onnekkaiden joukossa selviytyneet vyöhykkeelle 13, jossa kuohuu kapinan ainekset. Ja Katnissista ollaan tekemässä kapinan keulakuvaa, matkijanärheä. Ja sitten minun osaltani seuraa vaan satoja sivuja valmisteluja kapinaa varten. Lopulta alkaa tapahtua, mutta tapahtumat ovat enemmän jo jostain tieteiskirjasta, jotka eivät itseäni kiinnosta. Ihan lopussa havahduin pohtimaan tarkemmin kirjan syvempiä merkityksiä, ja niistä voisikin löytyä ainekset johonkin suurempaan, jos niihin vielä jaksaisi palata. Kiinnostavaa pohdintaa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, kuka käskee ja ketä. Loppuratkaisua en tietenkään paljasta, mutta sekin oli minusta aivan tosi plaah. Anteeksi kaikki Nälkäpeli-fanit, minuun ei vain kolahtanut.
Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi
Kustantaja: WSOY
Kansi: Maarit Norvanto
Suomennos: Helene Bützow
Sivuja: 351
Ps. Enpä tiedä, koska 350 sivun lukeminen olisi kestänyt näin luvattoman kauan! Nyt kohti uusia (toivottavasti parempia) lukukokemuksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti