maanantai 10. helmikuuta 2014

Taavi Soininvaara: Toinen peto

8. Taavi Soininvaara tuntuu kuuluvan eräänlaisiin alkuvuoden perinteisiini. Tällä kertaa sain napattua kirjastosta uutukaisen Soininvaaran, nimeltään Toinen peto (2013). Katselin vuodentakaista postaustani edellisestä Soininvaarasta, Valkoisesta kääpiöstä. Olin näköjään ihan tykännyt siitäkin. Sehän kuului Leo Karasta kertovaan sarjaan. Nyt Soininvaara tekee paluun Arto Ratamon pariin. Ja jos olin tykännyt Leo Karasta, nyt tuntuu, kuin olisi tullut takaisin kotiin.

Arto Ratamo ja Helsingin kadut tuntuvat jotenkin läheisiltä ja kotoisilta Leo Karan rymistelyjen jäljiltä. Kyllä tässäkin teoksessa liikutaan eri puolilla maailmaa, mutta ehkä hieman maltillisemmin.

Arto Ratamo siis palaa sairaslomalta töihin Suojelupoliisiin. (Onko edellisessä Ratamo-kirjassa kerrottu Ratamon onnettomuudesta ja loukkaantumisesta? Itse en ainakaan muista. Toisaalta on jo aikaa siitä, kun olen Ratamosta viimeksi lukenut.) Tuntuu, että mikään ei ole ennallaan: pomo on uusi, työhuone on onneton koppi kellarissa, eikä työtehtävistäkään oikein ota selvää.

Helsingissä on surmattu ulkomaalainen ydintutkija, ja kohta käy ilmi, ettei surma ole ainoa laatuaan. Erään suomalaisenkin ydinfyysikon henki tuntuu olevan vaarassa. Ratamon tytär Nelli puolestaan on tutustunut ikäiseensa maahanmuuttajatyttöön, joka tuntuu olevan laittomasti maassa. Ja tähän kaikkeen sotkeutuu sinnikäs toimittaja Essi Kokko. Sotku on valmis kuljettamaan Ratamon Lontoon kautta Turkkiin.

Limittäin kulkee myös kertomus amerikkalaisesta John Jarvesta, jolla on suomalaiset sukujuuret. Mies on yhdysvaltain armeijan entinen tarkka-ampuja, joka tekee tiliä menneisyytensä kanssa. Ja kuten arvata saattaa, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja sekoituu yhdeksi vyyhdeksi.

Soininvaaran kerronta etenee sujuvasti. Kirja tempaa melko hyvin mukaansa ja pysyy juonen osalta kasassakin. Kirjassa puhutaan laittomista maahanmuuttajista ja ihmiskaupasta, ja se sai miettimään, miten todellisia nämä asiat varmasti ovat. Myös kirjan nimi antaa aihetta ajatuksille, joten tätä olisin itse voinut miettiä tarkemminkin.

Lajilleen tyypillisesti kirjassa hahmot pelaavat moneen suuntaan, eikä lopulta tiedä, keneen voi luottaa, keneen ei. Kirja loppuu myös ärsyttävästi kesken, mutta melko suorasti vihjaten jatkoa olevan luvassa.

Taavi Soininvaara: Toinen peto
Kustantaja: Otava
Kansi: Timo Numminen
Sivuja: 384

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti