16. Ihan aluksi haluaisin pahoitella viimeisen kirjoitukseni vajavaisuutta. Ei ollut inspiraatiota kirjoittaa (joten ehkä ei olisi pitänyt ensinkään), mutta halusin tuoreeltaan kommentoida jotakin. No mutta, tästä on suunta vain ylöspäin (ainakin toivottavasti).
Heti seuraavaksi haluaisin kiittää Turun pääkirjastoa siitä, että heti palautushyllyjen vieressä on hyllykköjä, joihin kootaan (kiinnostavia?) uutuuksia. Sitä kautta olen löytänyt jo monta kivaa kirjaa. Ja ilman sitä en ehkä olisi löytänyt Maija Vilkkumaan esikoisteosta Nainen katolla (2013). Varsinkin, kun en ole teoksesta juuri kuullut missään puhuttavan. Ja koska siitä ei erityisemmin ole kohistu, en odottanut siltä paljoakaan. Kuitenkin Maija Vilkkumaa on lauluntekijänä ihan suosikkini, joten kirjan kieleltä odotin paljon. Ja tuli muuten äkkiä taas tarve kuunnella Vilkkumaan biisejä pitkästä aikaa.
Kirjassa on viisi päähenkilöä, joiden näkökulmasta tarinaa viedään hetki hetkeltä eteenpäin ja joiden kohtalot kirjassa lopulta lomittuvat. Ehkä varsinaiseksi päähenkilöksi nostaisin Siljan, väsyneen kotiäidin, joka nuoruudessaan yritti uraa laulajana. Silja ja hänen bändikaverinsa Teresa "Tessu" Riekki jäivät kuitenkin varsinaisiksi tähdenlennoiksi. Nyt Silja on kahden lapsen väsynyt kotiäiti, jonka miestä ei juuri kotona näy. Mies kun tekee uraa, ja elämä perustuu "sitku"-ajatukseen. Saadakseen jotain sisältöä elämäänsä Silja menee kirjoittajakurssille, jota vetää Ville Salonen, johon Silja totta kai ihastuu. Toiseksi varsinaiseksi päähenkilöksi nostaisin Lindan, joka on aloitteleva stand up -koomikko ja vapaa toimittaja. Jos kirjaa ajattelisi eräänlaisena sukupolviromaanina, Silja olisi Vilkkumaan ikäluokkaa, -70-luvulla syntynyt ja lamavuosina nuoruutensa elänyt, Linda puolestaan ehkä lähempänä omaa ikääni, vaikkakin hieman nuorempi. Sikäli siis Lindassa on minulle enemmän tarttumapintaa, vaikka en kyllä häneenkään samastua voi. Leila Hakkarainen puolestaan on juorutoimittaja, joka on retostellut Siljan uralla ja varsinkin sen kariutumisella ja joka nyt ottaa tarkastelunsa kohteeksi Siljan miehen. Viimeisenä mainittakoon Gwendolyn, eräänlainen Siljan alter ego, joka kaikessa överiydessään elää tarinoissa todeksi Siljan haaveita.
Niin, ei kirja lopulta oikein vakuuttanut. En tiedä miksi. Ehkä siksi, että siinä ei ollut mitään erityistä, mikä olisi sykähdyttänyt. Hahmot olivat ehkä liian stereotyyppisiä ja ennalta-arvattavia. Kirjan kieli oli sujuvaa, mutta kuitenkin hieman yllätyksetöntä. Kaiken kaikkiaan kai sitten kuitenkin vähän hajuton ja mauton lukuelämys.
Maija Vilkkumaa: Nainen katolla (2013)
Kustantaja: Kaiku Books
Sivuja: 334
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti