12. Nyt on tullut luettua, vielä kun olisi aikaa kirjoittaa lukemastaan! Mutta että postauksia on kyllä tulossa. Yksi hiljattain luetuista teoksista oli Bea Uusman huikea Naparetki - minun rakkaustarinani (2015). Tähän kirjaan tartuin mieheni suosituksesta. En tällaisia yleensä lue, enkä varmasti olisi tätä käteeni poiminut, ellen olisi saanut vahvaa suosittelua. Yleensähän luen mieluiten dekkareita, tai ylipäätään fiktiota. Oli virkistävää lukea tietokirja! Pitäisi ottaa ihan tavaksi.
Bea Uusma on ruotsalainen lääkäri, joka kerran eräissä tylsissä juhlissa tarttui kirjaan. Tuon sattumuksen seurauksena syntyi Uusman oma teos. Ja jotain enemmänkin syntyi ja syttyi, nimittäin Uusman lähes pakkomielle 133 vuotta aiemmin kadonneeseen naparetkikuntaan.
Niin, kirja siis kertoo Andrée-retkikunnasta, kolmesta miehestä, jotka vuonna 1897 lähtevät hyiselle retkelle tavoitteenaan päästä vetypallolla pohjoisnavalle. He eivät sinne koskaan pääse, vaan katoavat, yksinkertaisesti katoavat. Kunnes sattumalta vuonna 1930 eräs laiva rantautuu Valkosaarelle, josta retkikunnan jäännökset sitten löytyvät. Mitä on tapahtunut?
Tätä arvoitusta Uusma kirjassaan yrittää ratkoa. Retkikunta on varustautunut hyvin: heillä on ruokaa yllinkyllin, lämpimiä vaatteita, lääkkeitä, aseita... Miksi he menehtyvät? Retkikunnan jäämistöstä löytyy jopa valokuvia ja päiväkirja. Päiväkirja kuitenkin loppuu ikään kuin kesken, eikä tarjoa lopullisia vastauksia.
Uusman kirja on helppo- ja nopealukuinen, sillä se on rakennettu silpuista. Välillä on sivuja, joilla ei ole kuin vähän tekstiä, välillä on valokuvia, välillä kaavioita, välillä Uusman omaa pohdintaa. Huikea teos, ihan kertakaikkiaan, suosittelen!
Bea Uusma: Naparetki - minun rakkaustarinani (2015)
Alkuperäisteos: Expeditionen. Min kärlekshistoria (2013)
Suomentanut: Petri Stenman
Kustantaja: Like
Sivuja: 300
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti