29. Moby Dickin jälkeen tuli luettua vähän jotain kevyempää! Nimittäin Anu Holopaisen mainio Ilmestyskirjan täti (2014). Jostain syystä en ole koskaan Holopaisen nuortenkirjoja lukenut (ehkä siksi, että en niin fantasian ystävä ole), mutta näistä parista lukemastani ns. aikuisten kirjasta olen kyllä pitänyt. Ilmestyskirjan tätiä luonnehditaan chic litiksi ripauksella jotain maagista. Olin myös aina ajatellut, että chic lit on jotain romanttista hömppää. No ei tämä ainakaan!
Kirja kertoo Airi Kivikosta, joka näyttäytyy minulle harmaana, tylsänä ja takakireänä varhaiskeski-ikäisenä ja keskiluokkaisena äitinä, joka haaveilee hulppeista häistä ja omakotitalosta. Airi on ollut muutaman vuoden kotona lasten kanssa ja tekee nyt paluuta takaisin töihin IT-alalle. Airi lähes jumaloi miehensä Jarmon sukua. Ikävänä rikkana rokassa vain on Jarmon täti, Liila, tuo ilmestyskirjan täti.
Liila on kaikkea sitä, mitä Airi ei ole: räväkkä, rietas ja värikäs niin puheissaan, teoissaan kuin vaatetuksessaankin. Liila on noin viisikymppinen, ja Airi paheksuu Liilan tapaa elää ja olla. Muutoinkin Airi vihaa Liilaa. Airi miettii, että Lampisten suku on nyt niin fiksua, että kukaan ei vain osoita, että vihaa Liilaa kuten hän. Sittemmin Airi tajuaa, että suku pitää Liilasta ihan oikeasti, eikä hän vain voi ymmärtää, miksi ihmeessä.
Töihinpaluukin on vaikeaa, sillä firmassa käydään YT-neuvottelut ja firma fuusioidaan toisen yhtiön yhteyteen. Ja kas kummaa, pian Airi ja Liila ovat samassa työpaikassa! Airi odottaa saavansa tuke työtovereiltaan Liila-vihan suhteen, mutta Airin äimistykseksi töissäkin kaikki tuntuvat pitävän Liilasta.
YT-neuvottelut jatkuvat, ja pian alkaa tapahtua kummia. Airi on aivan varma, että Liilalla on jotenkin sormensa pelissä. Ja eräänä onnettomana kertana juotuaan pari lasia liikaa sukujuhlissa Airi alkaakin solvata ja syyttää Liilaa koko suvun edessä. Airilla tuntuu muutenkin olevan rankkaa: hän ei saa nukuttua ja hän ulkoistaa lastenhoidon melko tehokkaan tuntuisesti miehelleen. Sekin vähän ihmetytti, että mikä vässykkä se Jarmo sitten on.
Kirjan loppu on hieman... hmm, omituinen. En ehkä vieläkään oikein ymmärrä, mitä tapahtui. Erästä outoa sanaa googlaillessani luulen päässeeni vähän selville, mistä oli kyse. Lukekaa itse, enempiä en kerro.
Pidin siis kirjasta kovasti! Pidin Liilan räväkästä, ehkä vähän karrikoidustakin hahmosta. Airi sen sijaan ärsytti. Heräsi väistämättä kysymys, kuka tässä nyt onkaan se ärsyttävä tyyppi ja kuka ei. Airikin voisi vähän katsoa peiliin.
Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täti (2014)
Kustantaja: Myllylahti
Sivuja: 290
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti