30. Silmiini osui kirjastossa mielenkiintoisen näköinen kirja. Kyseessä oli alkuaan englantilaisen Tarquin Hallin esikoisteos, Intiaan sijoittuva Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus (2009). Kyseessä on ensimmäinen osa dekkarisarjasta, jossa seikkailee Vish Puri, tuo Intian Hercule Poirot. Verrattiinpa kirjaa myös Afrikkaan sijoittuvaan Mma Ramotsween (jota en muuten koskaan olekaan lukenut...)
Vish Puri on mitä yksityisin etsivä ja pyörittää omaa firmaansa apulaisineen. Kirjan aikana hän tutkii muutamia "niitä tavallisia" avioliittojuttuja, joissa pitää tutkia morsiamen tai sulhasen taustoja, mutta sitten hän saa isomman jutun hoidettavakseen: erästä arvostettua tuomaria epäillään palvelustytön murhasta. Juttu ei olekaan aivan simppeli, vaan Puri joutuu paneutumaan siihen tosissaan. Onko palvelustyttö todella murhattu ja ruumis tunnistamaton, vai onko tyttö elossa. Ja jos hän on elossa, missä? Miten löytää Intiasta yksi kadonnut palvelijatar?
On hauskaa, miten Vish Puri käyttää toisaalta vanhoja ja perinteisiä keinoja rikosten selvittelemiseen, toisaalta hänellä on melkoinen repertuaari uutta tekniikkaa ja oveluuttakin pelissä. Myös Purin äiti haluaa ottaa osaa tutkimuksiin, eikä kyllä hänkään jää poikaansa huonommaksi.
Ja kuten Hercule Poirot ikään, lopuksi Vish Purikin kokoaa asianosaiset yhteen ja kertoo omien päätelmiensä avulla syyllisen ja asioiden oikean laidan.
Hmm, pidinkö kirjasta? No joo, ihan ok. Kyllähän sen luki, ihan melko helpostikin. Silti se jotenkin jätti hieman kylmäksi, enkä valitettavasti osaa määritellä, miksi. Voi olla, että tarina oli hieman liian hidastempoinen ja tylsä, toisin sanoen jännitystä olisi saanut olla enemmän. Ymmärrän toki, että tämä on tyyliltään erilainen dekkari kuin vaikkapa hiljattain lukemani Camilla Läckberg, ja tämä kirja on arvokas sellaisena lempeänä ja leppoisana. Itselleni tuo tyyli ei ehkä tällä hetkellä kolahtanut. Oli kyllä kivaa lukea Intiasta ja intialaisesta kulttuurista kaikkine herkkuineen. Ruoka tuntuu nousevan tässä tärkeään osaan. Oli myös kivaa, kun kirjan takana oli sanasto, jossa oli selitetty varsinkin ruokasanastoa, mutta myös muita länsimaiselle lukijalle outoja käsitteitä. Muutenkin kirja loi melkoisen läpileikkauksen intialaisesta yhteiskunnasta hierarkioineen ja korruptioineen. Lainasin jo kuitenkin kirjastosta sarjan toisen osan, katsotaan, kuinka sen kanssa käy.
Tarquin Hall: Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus (2012)
Alkuperäisteos: The Case of Missing Servant (2009)
Kustantaja: Gummerus
Suomentanut: Tero Valkonen
Sivuja: 346 (+sanasto)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti