31. En nyt kyllä osaa yhtään selittää, miksi luin Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksen (1934) vasta nyt. Ylipäätään olen lukenut ihan luvattoman vähän Christien kirjoja. Idän pikajunan arvoitustakin olen varmaankin aloitanut lukemaan useita kertoja, mutta vasta nyt pääsin loppuun. Ja ihmettelen tätä, koska kirja oli mielestäni hyvä! Miten en muka ole sitä saanut luettua, kysynpä vaan.
Tarina on varmasti useimmille tuttu: juna kiitää Istanbulista kohti Ranskan Calais'ta kyydissään tunnettu salapoliisi Hercule Poirot, joka pääseekin heti hommiin, kun junassa sattuu murha. Kyseessä on niin sanottu suljetun paikan mysteeri: juna on lumipenkassa jumissa jossain Jugoslavian tietämillä, eikä kukaan siis ole voinut poistua junasta murhan jälkeen. Murhattu mies on amerikkalainen miljonääri herra Ratchett, joka kohta paljastuu aivan muuksi kuin on väittänyt. Poirot kuulustelee vuorollaan jokaista matkustajaa, joilla kaikilla tuntuu olevan alibi murhahetkeksi. Näiden haastetteluiden ja muiden tutkimusten pohjalta Poirot on kuitenkin lopuksi valmis julistamaan syyllisen ja kertomaan tapahtumat auki.
Oikeastaan ja valitettavasti olin tietoinen loppuratkaisusta jo etukäteen. Silti yritin lukiessani häivyttää ennakkotietojani ja miettiä, kuka vihjeiden perusteella sopisi murhaajaksi. En olisi keksinyt loppuratkaisua kuitenkaan. Sen verran nerokkaan juonen on Christie mielestäni punonut. Kiehtovaa on myös hahmojen moninaisuus: hahmot edustavat useita eri kansallisuuksia ja eri yhteiskuntaluokkia.
Olin yllättynyt siitä, miten nopeasti varsinainen ratkaisu syntyi, loput kirjasta oli pohdintaa syyllisestä ja alustusta syyllisen paljastamista varten.
Mietin, että vaikka ensi kesäksi voisi ottaa projektiksi lukea enemmänkin Christien kirjoja. Varsinkin Hercule Poirot tuntuu mielestäni kiehtovalta hahmolta.
Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus (1989)
Alkuperäisteos: Murder on the Orient Express (1934)
Kustantaja: WSOY
Suomentanut: Leena Karro
Sivuja: 215
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti