34. Olen ollut hurmaantunut Tuomas Vimman kerrontaan hänen esikoisestaan, Helsinki 12, alkaen. Siksipä onkin pitänyt lukea kaikki hänen myöhemmätkin kirjansa. Tällä erää oli vuorossa toistaiseksi viimeisin (?) Ruutukymppi (2013), joka on itsenäinen keskiosa trilogialle, jonka Raksa aikanaan aloitti. Olen kyllä Raksani lukenut, mutta en muistanut siitä juuri mitään. Tätä uusinta aloittaessani kuitenkin päähenkilöt ja meininki palautuivat hyvin mieleen.
Sami toimii jonkinlaisena projektipäällikkönä rakennusfirma Hyperboreassa, jota johtaa rautaisella otteella Danika Stenhammar. Sami on nopeasti noussut Danikan ykkösmieheksi ja saa siten hoitoonsa parhaita projekteja. Yksi raksa on juuri taputeltu valmiiksi, ja Sami on ostanut täysin kunnostettavan asunnon, kun uutta, kovanluokan projektia, pukkaa päälle. Samaan aikaan Hyperboreaa lähestyy TV-yhtiö, joka ehdottaa, että Hyperborea lähtisi mukaan rakennusaiheiseen tosi-tv-ohjelmaan.
"Niin, sen verran oli, että mä ilmoitin niille tuotantoyhtiön hipstereille, että mä lähtisin mielummin seksiorjaksi Keravan perussuomalaisten sääntömääräiseen syyskokoukseen kun jakaisin enää desilitraakaan happea niiden kanssa." (s. 60)
Danika torppaa tv-ohjelman ja päättää keskittyä siihen kovan luokan projektiin. Siinä samassa Danika tuntuu keskittyvän myös niljakkaaseen arkkitehti van der Dickiin, ja sekös Samia korpeaa. Joten Sami päättää ottaa irtioton ja lähteä yksikseen mukaan tv-ohjelman tekoon. Eikä tiedä poika, mikä kaikki häntä vielä odottaakaan...
Kuten sanottua, olen hurmaantunut Vimman kerronnasta, siis hänen kielenkäytöstään. Vaikka hän kirjoittaakin slangilla ja puhekielellä, tai oikeastaan juuri siksi, kieli on elävää, virtaavaa ja uskottavaa. Ihailen sitä, miten hän osaa ilmaista asiat näppärästi erilaisin sanakääntein ja synonyymein, eikä vain tylsästi peruskaavalla todeten. Esimerkkejä voisin poimia vaikka kuinka, mutta ehkäpä en siihen lähde, kun en kuitenkaan osaisi päättää, mitä kaikkea poimin.
Kerronnasta, kielestä ja hahmogalleriasta siis teokselle plussaa! Pienoinen miinus ehkä hieman laimeasta juonesta. Ja toinen pienoinen miinus siitä, että välillä sitä tunsi itsensä tyhmäksi, kun tuntui, että pitäisi käyttää googlea, jotta ymmärtäisi kaikki hienot ilmaisut... Kirjan luki nopeasti, lähes ahmien. Jään innolla odottamaan trilogian päätösosaa.
Tuomas Vimma: Ruutukymppi
Kustantaja: Gummerus
Sivuja: 348
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti