35. Juna kiitää kohti itää ja kaikki odottavat aamua.
Olen aiemmin lukenut Rosa Liksomilta vain novelleja, nyt vuorossa oli ensimmäinen yksittäinen teos, Finlandia-palkittu Hytti nro 6 (2011). Olen jo kauan suunnitellut lukevani kirjan, mutta vasta nyt sain siihen tartuttua. Ja hyvä, että tartuin.
Kirjassa matkustetaan junalla halki Venäjän, tai oikeastaan Neuvostoliiton, pitkin Trans-Siperian rataa kohti Mongoliaa. Samassa hytissä matkustavat tyttö ja mies. Tyttö on parikymppinen suomalainen opiskelija, mies nelikymppinen venäläinen duunari. Tyttö pysyy nimettömänä koko matkan ajan. Hän ei myöskään puhu: lukija saa selville hänen ajatuksensa, mutta muuten mies pitää puhetta yllä paikoin ronskistikin. Tytön piti lähteä matkaan erään pojan, Mitkan, kanssa, mutta tämä joutui mielisairaalaan. Siispä tyttö lähti matkalle yksin. Matkan aikana hän käy ajatuksissaan läpi suhdettaan Mitkaan. Myös mies kertoo tytölle vähä vähältä elämänsä tarinaa.
Kaikki on liikkeessä: lumi, vesi, ilma, puut, pilvet, tuuli, kaupungit, kylät, ihmiset ja ajatukset. (s. 9)
Minä pidin kirjasta kovasti. Minua kiehtoi Neuvostoliiton kuvaus: jotenkin saatoin kuvitella mieleeni maisemat, hajut ja maut, vaikka omat käsitykseni ja kuvani itse neuvostoajasta ovatkin hatarat. Mutta se on ollut varmasti juuri sellaista, millaiseksi se kirjassa on kuvattukin. Kirja kiehtoi minua varmaankin myös siksi, että haaveilen itsekin matkasta junalla halki Siperian.
Liksom kirjoittaa hirmuisen kauniisti. Yllätyin kirjan luettuani, miten erilaisen käsityksen hänen tyylistään olin saanut hänen novelleistaan. Tässä teoksessa kieli on kekseliään kuvailevaa. Se, mikä harmittaa, on se, että tunnen aivan liian vähän venäläistä kirjallisuutta. Luulen, että paljon viittauksia meni siksi ohi. Kirjasta riittäisi varmasti analysoitavaa vaikka kuinka! Mutta ilman sen syvempää analyysiakin kirja teki vaikutuksen. Ehkä loppua kohden kirja vähän lässähti, mutta kaiken kaikkiaan lukukokemus jäi positiivisen puolelle.
Rosa Liksom: Hytti nro 6 (2011)
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 187
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti