28. No niin arvoisat lukijat, tässä siis se massiivinen kirjaurakka, josta jo aiemmin mainitsin: Herman Melvillen Moby Dick (1851). Kirja oli varsinainen tiiliskivi ja otti aikansa lukea se. Kirja ei ollut minusta suinkaan huono ja sen lukeminen oli tavallaan helppoa, vaikka silti aikaa yllättävästi kuluikin. Helpolla tarkoitan nyt sitä, että kerrontaa oli melko mutkatonta seurata. Vertaan ehkä aina lukukokemuksiani Sotaan ja rauhaan, joka oli minulle todella raskasta luettavaa jostain syystä.
Odotin, että Moby Dick olisi meriseikkailu valaan perässä. Olihan se, tavallaan, sitäkin. Kirja lähtee kivasti ja reippaasti käyntiin. "Kutsu minua Ishmaeliksi" -päähenkilö kertoo, kuinka hän pestautuu Pequod-nimiselle laivalle ja kuinka hän sitä ennen tapaa villin Queequegin, jonka kanssa lopulta ystävystyy. Mutta kun päästään merelle, tarinan kerronnan vauhti hidastuu.
Pequodin kapteeni on synkkä Ahab, jonka jalan Moby Dick, valkoinen valas, on kerran vienyt. Ahab janoaa kostoa ja on siis sen takia nyt valasjahdissa. Mielestäni oli mukavaa, kun kirjassa oli välillä tietokirjamaisia pätkiä valaista, välillä puolestaan näytelmää muistuttavia kohtauksia ja vuoropuheluita. Pakko myöntää, että nuo tietokirjajaarittelut kävivät kyllä tylsiksi. Muutenkin kirja tuntui hieman leviävän käsiin, enkä oikeastaan tiedä, mihin koko juonella pyrittiin.
Pidin kuitenkin kirjasta. Luulen, että kirjaan kätkeytyisi paljon filosofisia ajatuksia esimerkiksi elämästä, jos vain jaksaisi etsiä. Tällä lukemalla en jaksanut jäädä pohtimaan, vaan vain luin eteenpäin. Enkä kyllä usko, että kirjaan uudelleen tartun, joten kirjan filosofia saa nyt jäädä omalta osaltani unholaan. Olen tyytyväinen, että yksi klassikkokirja tuli taas kahlattua läpi.
Herman Melville: Moby Dick (2002)
Alkuperäisteos: Moby Dick, or the whale (1851)
Kustantaja: Otava
Suomentanut: Antero Tiusanen
Sivuja: 818
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti