1. Vuoden ensimmäinen luettu kirja oli Nina Petanderin vuonna 2009 julkaistu Pläts! Kirja osui silmiini joskus kirjakaupan alessa erikoisen nimensä takia. Kirja on Petanderin ensimmäinen ja ilmeisesti ainoakin julkaisu.
Kirja kertoo Antiinasta, joka on lukion viimeisellä luokalla. Antiina ei kuitenkaan elä tavallista nuoren naisen elämää, mitä se sitten ikinä onkaan. Kun ystävät lähtevät keikoille tai juhlimaan, Antiina huolehtii pikkuveljestään. Antiinan äiti, Amanita, on hirmuinen. Hän on tiukka, ankara ja marttyyrikin tarvittaessa. Hän ei säästele tukkapöllyissä. Yleensä Antiina on saavana osapuolena, ja hän onnistuukin varjelemaan pikkuveljeään äidin vihalta.
Antiinan ja pikkuveljen isä saapuu toisinaan autolla, jota kutsutaan Pompannapiksi. Silloin asiat ovat hetken hyvin. Yhtenä pakopaikkana sisaruksille toimii myös sirkuskoulu, jossa pikkuveli opettelee kävelemään käsillään, ja Antiina keskittyy ihailemaan Jonglööriä. Jonglöörin huomiosta ja vastaihailusta kilpailee Antiinan lukion suosituin tyttö, Petronella. Niinpä Antiina keskittää tarmonsa myös Petronellan kiusaamiseen. Kiusaaminen on oikeastaan mielestäni vähäpätöinen sana Antiinan tekojen keskellä. Se, mitä Antiina Petronellalle tekee on brutaalia, suorastaan sairasta.
Kirjan loppupuolella Antiina ja Petronella kuitenkin tutustuvat ja lopulta ystävystyvät. Silloin Antiina huomaa, ettei muidenkaan kodeissa asiat ole pelkkää kiiltokuvaa. Se, mitä tapahtuu, on kaikilla vain erilaista.
Tajusin, että kirjassa ei muuten mainita nimeltä kuin naisia: Antiina, levysoitin-Minna, Kristiina Freud, Vieno K, Petronella... Miehet ovat isä, pikkuveli, jonlööraaja... Ainoastaan Laihialais-Jannea kutsutaan nimeltä, kenties siksi, että hän on Antiinalle merkityksetön?
Tämä kirja herätti pitkästä aikaa minussa jotain, joka haluaisi tulkita ja pohtia! Lähinnä nuo nimet tai niiden puutteet kiinnittivät huomioni. Voisi myös miettiä tarkemmin kaikkia Antiinan tekoja ja motiiveja niille, Antiinan suhdetta äitiin, ja niin edelleen.
Eipä tämäkään kirja suosikikseni kohoa (en tiedä, mikäpä kohoaisi nykyään...), mutta kelvollista luettavaa tämä oli. Ihailin sitä, miten Petander toisinaan kuvasi kaikkea Antiinan maailmassa niin absurdisti ja absurdiksi. Oma mielikuvitukseni ei ikinä moiseen riittäisi. Siksipä en taidakaan olla kirjailija...
Nina Petander: Pläts! (2009)
Kustantaja: Otava
Sivuja: 206
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti