2. Tommi Kinnusen Neljäntienristeys (2014) taisi olla yksi viime vuoden kehutuimmista (esikois)teoksista. Itsekin ostin sen kirjahyllyyni jo keväällä, mutta säästelin sitä ihan tarkoituksella joululomaan asti. Kirja sai huikeat arvostelut Helsingin Sanomissa ja sitä on suitsutettu muutenkin. Juuri mitään kritiikkiä siitä ei ole osunut silmiini. En lukenut kirjaa päivässä, vaan se oli jo luettu aiemmin. Viimeistelin sen kyllä tämän vuoden puolella. Kirjoittaminen vain jäi odottamaan parempaa hetkeä, joka koitti nyt.
Kirjassa on kylä, josta kasvaa kauppala, jossa neljä tietä kohtaavat. Kylässä kohtaavat myös neljän ihmisen elämät ja niiden tarinat. Tarina sijoittuu pohjoiseen, Kuusamoon. Aikajänne on 1800-luvun lopulta 1990-luvulle. Päähenkilöitä on neljä: Maria, Lahja, Kaarina ja Onni. Jokainen heistä pääsee vuorollaan ääneen. Tai siis kaikkitietävä kertoja heistä toki kertoo.
Maria on kylän ensimmäinen kätilö ja sitä myötä myös ensimmäinen koulutettu nainen. Niin, nainen. Hän on luonteeltaan vahva ja piutpaut välittää, mitä hänestä ajatellaan. Henkilöistä Maria oli oma suosikkini. Pidin hänen suorasukaisesta puheestaan. Hän antaa esimerkiksi miesten kuulla kunniansa siitä, miten nämä pitävät vaimojaan kyntöpeltoinaan. Maria kasvattaa lapsensa Lahjan yksin, eikä tarvitse ketään rinnalleen. Hän rakentaa myös talonsa yksin (tai siis rakennuttaa). Hamaan loppuun asti hän halusi säilyttää ylpeytensä.
Seuraavana ääneen pääsee Marian tytär Lahja. Lahja ei ole yhtä vahva luonteeltaan kuin Maria. Hänkin toki ryhtyy hieman epätavalliseen ammattiin; hänestä tulee valokuvaaja ja valokuvaamon pitäjä. Mutta toisin kuin Maria, Lahja ei halua olla yksin. Hän saa aviottoman lapsen, mutta halajaa miestä rinnalleen. Hän nai Onnin, johon hänen kaipuunsa lopulta kulminoituu. Onnin kanssa Lahja saa vielä pari lasta lisää. Mielestäni Lahja vaikutti katkeralta, mitä hän siis mitä ilmeisimmin olikin. Tämän lukija ymmärtää lopulta.
Kaarina on Lahjan miniä, joka asuu samassa isossa talossa Lahjan kanssa. Heidän välinsä ovat etäiset, eikä edes Lahjan ollessa kuolinvuoteella sinunkauppoja ole tehty. Minulle Kaarina jää etäiseksi, jonkinlaiseksi välikappaleeksi. Kaarina kärsii siitä, miten Lahja hallitsee talossa ja taloa. Mutta hiljaisesti Kaarina sietää ja kestää tämän, ja valtavan paljon muutakin.
Onnin tarina päättää kirjan. Se myös sitoo yhteen sen, mitä lukija matkan varrella on miettinyt. Onni on kiltti mies. Hän ottaa vaimokseen Lahjan, vaikka tällä onkin jo avioton tytär. Onni kohtelee tytärtä kuin omaansa ja myöhemmin kuin omaansa omiensa rinnalla. Minusta Onni on sympaattinen. Hän leikkii lasten kanssa ja rakentaa uuden talon sodassa tuhoutuneen tilalle. Mutta oma, raskas taakkansa myös hänellä on kannettavanaan.
Olen alkanut huomata, miten hyvää tekee kirjoittaa lukemistaan kirjoista: kirjan tulee käsitelleeksi ikään kuin uudelleen ja siitä löytää paljon uusia puolia. Aluksi minusta tuntui, että en niin kamalasti tästä kirjasta pitänyt. Tai siis pidin, mutta olin ehkä odottanut vielä jotain huikeampaa kaiken sen saaman hehkutuksen jälkeen. Ja nyt kun kirjoitan, huomaan, mitkä kirjan ansiot todella olivatkaan. Miten hienosti, nimensä mukaisesti, neljän ihmisen tiet risteävät. Myös kirjan luvut on nimetty oivaltavasti. Ainoa, mikä jäi pettymykseksi, oli teoksen kieli. Olin jotenkin siltäkin odottanut jotain paljon huikeampaa. Vielä yhtenä kohtana ihailisin sitä, miten Kinnunen kuvaa onnistuneesti ja uskottavasti (ollakseen mies, siis) naisten elämää ja tunteita. Vau.
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (2014)
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 334
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti