7. En tiedä, jotenkin tuntuu melkein nololta lukea Juha Vuorisen kirjoja. Tai ei kai lukemisessa ole mitään noloa, mutta onko noloa sanoa pitävänsä niistä? Kirjallisuuspiireissä ei kai Vuorista juuri arvosteta, mikä on ehkä kyllä vääryys. Tämä mies osaa kirjoittaa nimittäin hiton sujuvasti! Ja voisin kuvitella, että hänen kirjoihinsa tarttuvat sellaisetkin, jotka eivät yleensä kirjoja juuri kuluta.
Nyt siis minulla oli vuorossa Juoppohullun päiväkirjan viides osa, Dokumentti (2014). Aikaa on kulunut edellisistä juoppiksista. Itselläni siis niiden lukemisesta kuin myös aikaa Juhan elämässä. En edes muista, millaisiin hässäköihin hän viimeksi jäi. Nyt kuitenkin Juhan ja Sirpan lapset ovat jo kouluikäisiä, mutta Juhaa se vaivaa viinapiru edelleen. Hänelle iskee ilmeisen tasaisesti muutaman kuukauden välein putki päälle. Ja nytkin taas mennään! Aika vaan on mitä hankalin: Juhan äiti on vakavasti sairas ja matkustaa Suomeen saamaan hoitoa, Juhan ja Sirpan esikoinen, Justiina, aloittaa koulun ja Juhan ja Sirpan avioliitto rakoilee. Mutta kun viina kutsuu, on mentävä.
Juha häipyy taas ryyppyretkilleen. Jäisikö tämä retki viimeiseksi? Juhan elämässä vaikuttaa monia mielenkiintoisia, enemmän tai vähemmän ylilyötyjä, mutta hienosti keksittyjä hahmoja. Myös seikkailut ja kommellukset ovat yhä vertaansa vailla. Kaiken säätämisen taustalla on kuitenkin vakavampi pohjavire.
Kuten jo alussa totesin, tykkään Vuorisen sujuvasta kynästä. On ilo lukea tekstiä, joka on mitä kekseliäimmin sanakääntein rakennettua. Kaiken ryyppäämisen ja rälläämisen keskeltä löytyy kuitenkin vakavampia sävyjä ja syvällisiä ajatuksia. Eli ei tämä ihan pelkkää tyhjänpäiväistä ryyppyjorinaa ole! Kehotan tarttumaan, en pulloon, vaan kirjaan!
Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja 5 - Dokumentti (2014)
Kustantaja: Diktaattori
Sivuja: 310
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti