21. Kas, tulipa tehtyä jotain sellaista, mitä en yleensä tee. Nimittäin varasin kirjan kirjastosta saadakseni lukea sen heti. Yleensä tyydyn aina kaikkien kanssa odottelemaan, että ne vain siunaantuvat eteeni, kun aika on kypsä. Enkä myöskään ole niin nuuka kirjojen ilmestymisjärjestyksen suhteen.
Mikä kirja se sitten oli, mikä sai minut toimimaan täysin uudella tavalla? No, Erik Axl Sundin trilogian kakkososa, Unissakulkija (2014), tietysti. Tämä osa jatkoi siitä, mihin edellinen jäi, kuitenkin kehittäen tarinaa edelleen. Ekassa tarinassa siis Tukholman poliisin Jeannette Kihlberg tiimeineen yrittää ratkoa tuntemattomien lapsiruumiiden tapauksia. Tutkinta pitäisi lopettaa, mutta Jeannette ei halua antaa periksi. Sitten alkaa ilmestyä uusia ruumiita. Tällä kertaa ne eivät ole lapsia, vaan nuoria naisia, joiden menneisyydestä alkaa paljastua yhteisiä tekijöitä. Murhat myös pitävät sisällään hämmentävän ritualistisia piirteitä.
Ja yhä edelleen Victoria Bergmanin nimi kummittelee tutkinnan aikana. Myös psykologi Sofia Zetterlund nousee isoon osaan tässä teoksessa. Hänestä ja Jeannetesta on tullut läheisiä, ja Jeannette vähän pyytääkin Sofialta konsultointia.
Kirjan pirstaleisuus ei enää oikeastaan häirinnyt, vaan helpottikin tavallaan lukemista. En pidä turhan pitkistä luvuista, vaan sellaisista, jotka rytmittävät lukemista kivasti. Lukija myös saa tietoonsa koko ajan enemmän tietoja, kuin kirjan henkilöt. Siksi välillä tuli tuskastuttavia hetkiä, kun teki mieli huutaa, miksi Jeannette ei näe, mitä hänen edessään on.
En edes tiedä, miksi koukutuin tähän niin pahasti. Mitään kivaa tai kevyttä luettavaahan tämä ei todellakaan ole, kaikkea muuta. Sitä alkaa miettiä, mitä kaikkea pahaa maailmassa on tapahtunut ja koko ajan tapahtuu. Ovatko kirjassa kuvatut asiat vain mielikuvitusta, vai tapahtuuko näin rankkoja juttuja oikeasti. Kirjaa voisi pitää osittain jopa kuvottavana.
No, kun kaksi osaa on jo luettu, pitihän se kolmaskin heti varata kirjastosta. Pakko saada tietää, miten tämä tulee päättymään! Odotan myös, tuleeko jotain lisävalaisua kahdessa ekassa osassa irralliseksi jääneille historiaviittauksille...
Erik Axl Sund: Unissakulkija (2014)
Alkuperäisteos: Hungerelden (2011)
Kustantaja: Otava
Suomentanut: Kari Koski
Sivuja: 400
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti